Minä töissä: käsikirjoittaja Ninni Saajola
Ninni Saajola
Olen elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja. Aloitin urani vuonna 2008 ollessani mukana kirjoittamassa Presidentin kanslia -televisiosarjaa. Näin vuodesta 2025 katsottuna tuntuu kuin sitä sarjaa olisi kirjoitettu eri todellisuudessa — ehkä niin onkin. Sen jälkeen olen kirjoittanut muun muassa lyhytelokuvia ja dokumentteja sekä ollut mukana kirjoittamassa monia ja monenlaisia televisiosarjoja (viimeisimpänä Helsinki-syndrooma). Viime aikoina olen keskittynyt ja rakastunut erityisesti elokuvien kirjoittamiseen.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Isoimman tilan työpöydältäni vie siellä päiväunensa nukkuva kissani Nano. Kuusikiloisen nimensä veroisen Nanon lisäksi pöydällä on esimerkiksi elokuvakäsikirjoitus, jonka on tarkoitus olla myös ensimmäinen ohjaamani pitkä elokuva. Olen kehitellyt tätä käsikirjoitusta viimeisen vuoden aikana sekä Nordic Script -käsikirjoituslaboratoriossa että EAVE:n (European Audiovisual Entrepreneurs) workshopeissa.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Tässäkin vastauksessa mieleni ajautuu edellä mainittuun elokuvakäsikirjoitukseen. Se tuntuu pyörivän päässäni unissakin, joten on vaikea puhua muista teoksista vaikka niitäkin on monia työn alla. Kyseessä on Find Me -niminen englanninkielinen psykologinen kauhuelokuva.
Find Me on minulle monella tapaa ensimmäisyyttä edustava käsikirjoitus. Se on ensimmäinen kirjoittamani kauhuelokuva. Kaavailen siitä ensimmäistä ohjaamaani pitkää elokuvaa. Ja ennen kaikkea se on ensimmäinen käsikirjoitus, jossa olen 17 vuoden työurallani kokenut voivani tehdä kaiken juuri täsmälleen niin kuin haluan. Kaikki näyttää, tuntuu ja kuulostaa juuri siltä kuin haluan. On se sitten hyvä tai huono asia lopputuloksen kannalta…
Olen aikonut ohjata käsikirjoituksen alusta saakka ja huomaan näin jälkikäteen miten paljon se on vaikuttanut käsikirjoitukseen. Valitsin maailman ja lokaation budjettia ajatellen, mietin kauhuelementtejä paljon sitä kautta, miten ne aktuaalisesti kuvattaisiin, hienosäädän päähenkilöä rooliin kaavaillun näyttelijän mukaan ja niin edelleen. Tämä on tuonut paljon uusia oivalluksia kirjoittamiseeni.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Viimeisin vaikutuksen tehnyt elokuva ja käsikirjoitus oli Ryan Cooglerin käsikirjoittama ja ohjaama amerikkalainen kauhuelokuva Sinners, jonka näin pari viikkoa sitten. Hahmojen rakentuminen elokuvassa on upeaa ja kaunista. Itse konsepti rotuerottelun aikaiseen Yhdysvaltojen etelään sijoittuvasta vampyyrikauhusta on hullu ja nerokas. Kirsikkana kakun päällä on elokuvan voimakas yhteiskunnallinen ulottuvuus — pidän eniten nimenomaan yhteiskunnallisia teemoja käsittelevästä kauhusta. Lopusta minulla on muutakin kuin ylistävää sanottavaa, mutta jätetään kollegiaalisuuden nimissä sanomatta. Hieno elokuva joka tapauksessa!
Mikä sai sinut ryhtymään käsikirjoittajan uralle?
Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteitä ja poliittista historiaa, kun koukutuin amerikkalaiseen poliittiseen satiiriohjelmaan The Colbert Report. Olin suorastaan shokissa siitä, että joku saa ihan rahaa siitä, että haukkuu poliitikoita ja muita rasittavia ihmisiä televisiossa. Mikä unelma-ammatti! Pari vuotta myöhemmin olinkin jo mukana tekemässä poliittista satiiria televisioon ja sille tielle on jääty. Nykyään tosin saan valitettavan harvoin rahaa poliitikoiden haukkumisesta.
Mistä pitäisi kirjoittaa enemmän tai mistä haluaisit itse kirjoittaa enemmän?
Välillä tuntuu, että melkein kaikesta pitäisi kirjoittaa vähemmän. On niin paljon kaikkea, ettemme keskity mihinkään, vaan hyppelemme tarinasta toiseen ilman, että tarvitsee vaivautua kovin pitkään syventymään yhtään mihinkään. Miten tässä ajassa saa ihmiset oikeasti pysähtymään teoksen äärelle? Jos joku tietää vastauksen, mailiosoitteeni ja puhelinnumeroni saa Sunklolta.
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Kissat, puoliso, musiikki, jääkiekko, lakritsijäätelö ja ennen kaikkea universumin äärettömyys. Mietin usein sitä, miten universumi on niin ääretön, ettei meistä kenelläkään ole sen mittakaavassa mitään merkitystä. Joten sama tehdä mitä haluaa ja olla välittämättä kenenkään mielipiteistä. Nekin ihmiset, joiden mielipiteistä välität, kuolevat kyllä jonain päivänä eikä sadan vuoden päästä kukaan muista heidän olemassaoloaan saatikka heidän typeriä mielipiteitään.
käsikirjoittaja Niklas Lindgren kysyy:
Miten kirjoitat? Kerro tyypillisestä kirjoitusprosessistasi.
Enimmäkseen kirjoitusprosessini koostuu kärsimisestä ja liikaa syömisestä. Jos nyt halutaan mennä yksityiskohtiin, niin kokonaan omia teoksia työstäessäni yleensä hauduttelen ajatusta aika pitkään laittamatta mitään paperille. Useimmiten minua alkaa kiinnostaa jokin maailma, esim. tietty instituutio. Sitten pikkuhiljaa saan ideoita siitä, millainen tarina ja millaiset hahmot siihen maailmaan sopisivat. Tämä kuulostaa nyt aika ikävältä, enkä tiedä pitäisikö tunnustaa tätä, mutta parhaat ideani saan yleensä kun manaan sitä, miksi jossakin elokuvassa tai sarjassa on tehty joku asia minun mielestäni huonosti tai väärin. Päänsisäinen “tämä olisi pitänyt tehdä näin” -ajatus kääntyy hyvin nopeasti muotoon “minähän voisin omassa elokuvassani tehdä sen, kuten ajattelin että se olisi tässä elokuvassa pitänyt tehdä”.
Tästä syystä kirjoitan omissa projekteissani aika vähän mitään ennen kuin siirryn jo käsikirjoituksen tekemiseen. Kirjoitan pitkän elokuvan käsikirjoituksen ensimmäisen version “pahimmillaan” muutaman ranskalaisen viivan pohjalta, koska se elokuva on jo päässäni ja ikään kuin vain litteroin paperille sitä elokuvaa joka jo päässäni pyörii. Tähän asti prosessi on hauska ja luova. Tämän jälkeen alkaakin editoiminen, jota kuvaa parhaiten edellä mainittu kärsimykseen ja liikaa syömiseen perustuva prosessi.