Minä töissä: näytelmäkirjailija Ella Kähärä
Ella Kähärä
Olen Ella Kähärä, näytelmäkirjailija. Viimeisin tekstini, Ruumiilleni, on paraikaa Kajaanin kaupunginteatterin kiertuenäyttämön ohjelmistossa. Teatteritaiteen maisterin taiteellinen opinnäytetyöni Liikunnan ilot nähtiin vuonna 2020 Teatteri Takomossa. Olen lisäksi osa Mikkelissä toimivaa Esittävän taiteen kollektiivi Kaukasusta. Teemme esityksiä usein työryhmälähtöisesti ja suhtautuen rennosti koulutustaustojemme ehdottamiin työrooleihin.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Tällä hetkellä minulla kirjoitustöitä vain ideatasolla. Lapsille suunnatun näyttämötekstin kirjoittaminen on mielessäni. Samoin jotakin, joka käsittelisi muistia, muistamista ja joitain muita minua polttelevia asioita, joita en tässä tohdi paljastaa. Työpöydälläni on lisäksi sosionomitutkinto ja opetustöitä.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Ruumiilleni-näyttämöteksti leikkii kirjemuodolla ja sormeilee yksinäisyyden, masennuksen ja yhteydenkokemusten ruumiillisuutta. Teksti puhuu myös huolenpidosta ja (itse)myötätunnosta. Kirjoittamisprosessi oli sykäyksittäinen ja sekoittui välillä hiukan kinkkisesti kaikkeen muuhun elämään ja maailmanmenoon. Toisaalta kirjoitusprosessin aikana ehti tapahtua kaikenlaista kirjailijan sisäistä reflektiota, joka on mielestäni havaittavissa myös lopputuloksessa: tekstin keskivaiheilla tapahtuu jonkinlainen näkökulman tai havainnon suunnan muutos, jonka ajattelen avartavan kokonaisuutta.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Luimme Teksti-kollega Veikka Heinosen luotsaamassa lukupiirissä viime syksynä kiinnostavia tekstejä. Yksi oli Arne Lygren Minä katoan. Siinä minä-henkilö ja pari muuta tekstin henkilöä liikkuvat hyvin kevyesti keskiluokkaisesta, turvallisesta elämästä äärimmäisten kriisien ja selvitymistaistelujen keskelle, toistuvasti uudelleen roolittuen. Minä on todella koko ajan hilkulla kadota. Minä-muotoisessa puheessa on valtavasti voimaa, teksti tulee silloin lähelle ja tekee lukukokemuksesta varsin kehollisen.
Näytelmäkirjailija Juho Gröndahl kysyy:
Mikä niistä taiteenlajeista, joita et itse tee ammatiksesi, on sinulle läheisin? Miksi, ja millä tavalla?
Musiikki, ainakin tällä hetkellä. Harrastan kuorolaulua ja olen viime aikoina testaillut vuosien tauon jälkeen hieman myös klassista kitaraa. Miksi-kysymykseen on aika vaikea vastata, luulen, että tähän liittyy jotain sisäsyntyistä tai vähintään tosi varhaisia valintoja. Kuorolauluun varsinkin minulla liittyy voimakkaita nautinnon kokemuksia, jotka liittyvät sekä ihanaan ihmisäänten yhteissointiin että musiikkia ympäröivään yhteisöllisyyteen.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Rehellisyys, joidenkin ihmisten tarkkanäköisyys, hyväntahtoisuus, turvalliset aikuiset. Tai ehkä on niin, että nuo mainitut asiat tekevät elämästä vähän helpompaa ja ihanampaa, mutta kirjoittaessa kiinnostaa etenkin noiden asioiden vastakohdat ja katvealueet.
Mistä pitäisi kirjoittaa enemmän tai mistä haluaisit itse kirjoittaa enemmän?
Hyvyydestä kuitenkin.
Oletko mukana kirjoittajayhteisö Tekstin toiminnassa? Mitä yhteisön toiminta on tuonut sinulle?
Olen. Yhteisö tuo keskustelukumppaneita ja kollegiaalista tukea. Teksti on hyvä alusta tuoda tarjolle kaikenlaista näytelmään ja kirjoittamiseen liittyvää laajemmallekin kirjoittajien verkostolle.