Anna Brotkin

•  helsinkiläinen käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija

• valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2017, elokuva- ja tv-käsikirjoituksen pääaineesta.

• tunnetaan luomastaan Aikuiset-tv-sarjasta, jonka käsikirjoituksesta, joka on voittanut sekä Venla- että Sylvi-palkinnon. Lisäksi Brotkin on palkittu mm. Helsingin kaupungin Vuoden taiteilija -palkinnolla sekä kulttuuriministerin Suomi-palkinnolla.

• Ollut mukana kirjoittamassa monia komediasarjoja, mm. Rakkaat lapset, Rehtori, Jättekiva ja Modernit miehet. Tv- ja elokuvatöiden lisäksi Brotkin on kirjoittanut Q-teatterissa viime keväänä kantaesitetyn näytelmän Uuteen nousuun – laman lasten nousu ja tuho yhdessä Juho Mantereen kanssa. Brotkin on kirjoittanut tietokirjan Aikuiset (The Bible) jossa hän avaa Aikuiset-sarjan käsikirjoitusprosessia.

Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?

Syyskuun lopussa ensi-iltansa saa käsikirjoittamani pitkä elokuva Perhoset, jonka on ohjannut Jenni Toivoniemi. Parhaillaan työpöydälläni on kaksi uutta tv-sarjakäsikirjoitusta, joista toinen on alkumetreillä ja toinen omalta osaltani jo loppusuoralla. Molemmat näistä ovat alkuperäistarinoita, ja koenkin työtilanteeni äärimmäisen onnekkaaksi, kun saan kirjoittaa näin omaehtoisia juttuja.

Kerro viimeisimmästä teoksestasi.

Perhoset on ensimmäinen kirjoittamani pitkä elokuva. Se kertoo kolmekymppisestä Siiristä (Aksa Korttila), joka työskentelee työ- ja elinkeinoministerin (Leea Klemola) erityisavustajana ja jää viikonlopuksi jumiin kotikaupunkiinsa seuranaan oma isänsä (Jani Volanen). Käsikirjoitusprosessi kesti yhteensä noin kolme vuotta: aloitin työn vuonna 2021 ja elokuva kuvattiin kesällä 2023.

Tein elokuvaa varten paljon taustatutkimusta: tarinassa liikutaan sekä politiikan että lavatanssien maailmassa, ja elokuva sijoittuu Tangomarkkinat-viikonloppuun Seinäjoelle, joten kirjoittaessa halusin saada kunnon otteen näihin kaikkiin elementteihin. Vietin aikaa Pohjanmaalla ja yritin saada kiinni paikan tunnusta.

Kun ohjaaja Jenni Toivoniemi tuli mukaan projektiin, oli käsikirjoituksesta olemassa jo useampi versio, mutta se oli kaukana valmiista. Tunsin Jennin entuudestaan kyllä, mutta emme olleet ennen tätä tehneet koskaan töitä yhdessä. Meillä synkkasi heti äärimmäisen hyvin: arvostan Jennin tarkkanäköisyyttä, huumorintajua, älyä, yksityiskohtien tajua ja humaania katsetta.

Koen, että Jenni ymmärsi heti mitä yritän käsikirjoituksella tavoittaa, toi maailmaan lisää ja syvensi sitä. Työtapamme oli sellainen, että kävimme eri käsisversioiden väleissä pitkiä keskusteluja käsiksestä, elokuvan maailmasta, hahmoista, teemoista ja ihan vaan elämästä. Kun keskusteluissa oltiin saavutettu jokin konsensus, vetäydyin työhuoneelle kirjoittamaan. Minulle on tärkeää jakaa sama näkökulma ohjaajan kanssa, ja koittaa löytää maaperä, jossa ymmärrämme toinen toisiamme mahdollisimman hyvin.

Koen, että pitkän elokuvan muoto on ehkä se kaikista haastavin käsikirjoittamisen muoto. Olin ennen Perhosia kirjoittanut tv-sarjoja ja kirjoittajana tykkään poukkoilla sinne tänne ja antaa runsauden vyöryä tekstiin, joten puolentoista tunnin napakan tarinan kirjoittaminen oli minulle haastavaa. Halusin, että käsikirjoitus olisi hallittu mutta maailma kuitenkin mahdollisimman runsas. Kirjoitin käsikirjoituksesta lopulta yhdeksän versiota.

Ehkä mieleenpainuvin hetki käsikirjoitusprosessissa oli research-matka Tangomarkkinoille. Herkistyin kyyneliin nähdessäni ihmiset tanssimassa poski poskea vasten kesäillan auringossa: siinä oli jotain äärimmäisen romanttista ja avoimen tunteikasta – jotain mitä elokuvani päähenkilöllä ei omassa elämässään ole. Ajattelin, että haluaisin saada nämä molemmat ääripäät kirjoitettua elokuvaan.

Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?

Olin todella vaikuttunut Tia Kouvon Mummola-elokuvan käsikirjoituksesta. Elokuvassa on tavoitettu jotain samaan aikaan sekä perisuomalaista että yleismaailmallista perhesuhteista ja kommunikaatiosta, ja näiden molempien vaikeudesta. Tarina taiteili komedian ja tragedian välimaastossa, se itketti, nauratti, kosketti ja hirvitti. Ihailen tällaista taitoa ja katsetta valtavan paljon.

Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan/käsikirjoittajan uralle?

Kuten moni ammatikseen kirjoittava, olen jotenkin sisäsyntyisesti aina tiennyt haluavani kirjoittaa. Lukion jälkeen opiskelin viestintää Jyväskylän yliopistossa, tein toimittajan töitä ja hain muutamana vuonna Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle, jonne en kuitenkaan päässyt sisään.

Raadissa ollut näytelmäkirjailija Laura Ruohonen tajusi jotain mitä en ollut itse vielä tajunnut: hän sanoi, että tekstini soveltuisi paremmin ruudulle kuin näyttämölle, ja neuvoi hakemaan Aaltoon elokuvataiteen laitokselle. Tämä oli iso ahaa-hetki, koska tajusin heti hänen olevan oikeassa.

Elokuva- ja tv-kirjoittamisen parissa minulla on sellainen olo, että olen kotona. Kirjoittajan ääneni saa olla juuri sellainen kuin se on ja uskallan kirjoittaa vapautuneesti. Rakastan työtäni valtavan paljon ja koen olevani todella onnekas saadessani tehdä tätä ammatikseni.

Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?

Olen paraikaa puoli vuotta kestävällä European Showrunner -kurssilla, jota järjestää Kölnin elokuvakoulu. Kurssia vetää tanskalainen Vallan linnake -käsikirjoittaja Jeppe Gjervig Gram. Kurssilla on mukana käsikirjoittajia 13 eri Euroopan maasta, Suomesta tänä vuonna minä ja Juha Karvanen.

On inspiroivaa kuulla, miten käsikirjoittajat ympäri Eurooppaan tekevät työtään. Millaisia haasteita ja toisaalta millaisia etuja heillä on, millainen työskentely-ympäristö ja kulttuuri eri maissa on. Se saa haaveilemaan samoista asioista Suomeen, mutta toisaalta myös auttaa arvostamaan niitä asioita, jotka Suomessa ovat hyvin. Esimerkiksi suomalainen apurahajärjestelmä on Eurooppalaisessa vertailussa toimiva ja kattava. Samaan aikaan nykyhallitus ajaa tähän(kin) toimivaan asiaan heikennyksiä, mikä tietysti raivostuttaa ja huolettaa.

Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?

Minua auttaa jaksamaan työhuoneyhteisöni Kalliossa. Meitä on samalla työhuoneella yhteensä kuusi elokuva-alalla työskentelevää käsikirjoittajaa ja ohjaajaa. Saan valtavasti energiaa siitä, että voin jakaa työhön liittyviä säätöjä, vitutuksia ja toisaalta myös ilon aiheita muiden kanssa.

Käsikirjoittajan ammatti on isolta osalta yksinäistä nakuttelua ja vaihtuvia työryhmiä, joten on ihanaa, että sen rinnalla on myös jotain yhteisöllistä ja pysyvää. Olemme juuri muuttaneet uuteen liiketilaan, ja maalasimme palaverihuoneen laventelin väriseksi. Ennustan huoneelle hyvää päiväuni-fensghuita.

Sunklo kysyy:

Mitä Sunklon hallituksessa toimiminen on tuonut sinulle? 

Olen ollut mukana Sunklon hallituksessa nyt muutaman vuoden, vuodesta 2022. Koen, että hallituksessa saan olla mukana hoitamassa minulle rakkaan ammattikunnan yhteisiä asioita. Hallituksessa pääsee perehtymään asioihin, joihin ei muuten välttämättä huomaisi perehtyä. Sunklon lisäksi minulla on kaksi muuta luottamustoimea: olen Avekin koulutusjaoston puheenjohtaja sekä Avekin johtokunnan jäsen. Tasaisin väliajoin päätän, etten lähde mihinkään mukaan vaan omistan kaiken ajan vain ja ainoastaan kirjoittamiselle, mutta lopulta aina kuitenkin tajuan, että olen mieluummin mukana yhteisten asioiden hoitamisessa kuin valitan yksin kotona.