Minä töissä: käsikirjoittaja Riku Suokas
Riku Suokas
Olen Riku Suokas, käsikirjoittaja, ohjaaja, kirjailija ja stand up -koomikko. Olen tehnyt pitkään sekä televisiota että teatteria.
Viime vuosien keskeisimpiä töitäni on Koskinen -televisiosarja, jota olen kirjoittanut yhdessä Heikki Syrjän kanssa. Pitkäaikainen työpari olemme olleet Heikin kanssa myös teatterissa. Kirjoitimme yhdessä muun muassa Vuonna 85 -musikaalin ja sen eri versioita.
Seuraavaksi ensi-iltaan on tulossa Neloselle ja Ruutuun Tokio–Tampere -sarja, jossa olen yksi neljästä käsikirjoittajasta ja toimin sarjan pääohjaajana.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Akuuteimpana työpöydälläni on tällä hetkellä erään vielä julkistamattoman TV-sarjan käsikirjoituksen kolmas eli käsikirjoitusohjelman värikoodien mukaan pink-versio. Sarjaa ei ole vielä julkistettu, joten en voi tässä vaiheessa kertoa siitä sen enempää.
Sen lisäksi kehitteillä on useita näytelmiä, TV-sarjoja ja elokuvia, kaikki vähän eri vaiheissa.
Seuraavat kaksi ensi-iltansa saavaa työtäni ovat edellä mainittu Tokio–Tampere sekä 7. tammikuuta ilmestyvä Torakka. Se on Joonas Vaaran nimellä kirjoitetun Nuori Koskinen -kirjasarjan toinen osa.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Ehkä kiinnostavinta viime aikojen töissäni on ollut kokonaan uusi aluevaltaus: romaanin kirjoittaminen.
Olen kirjoittanut kirjan aiemminkin, yli 20 vuotta sitten Aamulehden kustantamolle, nimeltään Se oli vain ajan kysymys, mutta se perustui stand up -rutiineihini. Romaanin kirjoittaminen oli siis käytännössä täysin uusi haaste. Lähestyin romaania aluksi samalla tavalla kuin televisiosarjaa tai elokuvaa. Tein ensin noin 50-sivuisen treatmentin, jossa juoni ja olennaiset tapahtumat olivat valmiina, ja lähdin sen jälkeen laajentamaan sitä romaaniksi.
Vasta siinä vaiheessa tajusin konkreettisesti, kuinka erilaisesta kirjoittamisesta on kysymys. Käsikirjoituksessa voin kirjoittaa yksinkertaisesti, että Koskinen kävelee huoneeseen ja näkee ruumiin. Sen jälkeen minun ei tarvitse välttämättä selittää mitään, koska tiedän, että esimerkiksi Eero Aho pystyy näyttelijänä välittämään katsojalle kaiken sen, mitä tämän tarvitsee Koskisesta ja hänen tunteistaan tietää. Romaanissa minun täytyy tehdä se itse. Ehkä mieleenpainuvin oivallus koko prosessissa olikin se, kun ymmärsin, että romaania kirjoittaessa minun pitää hidastaa aikaa. Kun tajusin sen, kirjoittaminen muuttui helpommaksi. Ymmärsin paremmin, mitä minun pitää tehdä ja missä kohtaa voin jäädä yhteen hetkeen paljon pidemmäksi aikaa. Olen luonteeltani hirvittävän nopea ihminen, joten ehkä suurin haaste oli saada myös itseni hidastumaan ja antaa kerronnalle aikaa.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Luin jokin aika sitten The Naked Gun – Mies ja alaston ase -elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen. Huumori siinä on liki täydellistä. Vitsit ovat käännekohtia ja käännekohdat vitsejä. Käsikirjoituksessa ei ole juuri mitään turhaa. Kaikki palvelee joko komediaa tai sitä tarkoituksellisen heppoista juonta, joka puolestaan etenee täysin komedian ehdoilla. Ja mikä ehkä parasta: käsikirjoitus on hauska jo itsessään. Se oli fantastinen lukukokemus.
Käsikirjoittaja Ilmari Nera kysyy:
Minkä neuvon antaisit uran alussa olevalle kollegallesi?
Alalle pääseminen on muuttunut vaikeaksi, joten jokainen vastaan tuleva tilaisuus kannattaa yrittää käyttää hyväkseen. En myöskään jäisi yhden tai kahden kehitteillä olevan projektin varaan. Hankkeita kannattaa olla useita, koska läpimenoprosentti on niin pieni. Samalla kannattaa seurata mahdollisimman paljon muutakin kuin omaa alaa, yrittää seurata ajan ilmiöitä ja miettiä, mistä puhutaan seuraavaksi. Elokuvan tai televisiosarjan kehityskaari ideasta valmiiksi teokseksi voi helposti kestää kahdesta viiteen vuotta. Jos jokin asia on pinnalla juuri nyt, se ei välttämättä ole sitä enää siinä vaiheessa, kun sarja tai elokuva valmistuu. Kannattaa siis pitää kiinni ajatuksista, joihin itse uskoo, olla aktiivinen ja pitää silmät auki mahdollisimman laajasti.
Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan/käsikirjoittajan uralle?
Syitä on varmasti useita, mutta yksi niistä lienee se, että äitini työskenteli pitkään TV2 teatteritoimituksessa ensin kuvaussihteerinä ja myöhemmin tuottajana. Vietin pienenä paljon aikaa hänen mukanaan studioilla ja kuvauksissa. Taisin olla kolmivuotias, kun tein ensimmäisen TV-roolini. Myöhemmin, noin 11-vuotiaana, näyttelin nuorille suunnatuissa viihdesarjoissa, muun muassa Kuka uskoo haikaraa -sarjassa. Voi siis sanoa, että kasvoin TV-maailmassa.
Sen lisäksi olen aina lukenut valtavasti, oikeastaan kaikkea mitä olen käsiini saanut, ja kirjoittanut pienestä pitäen erilaisia tarinoita. Kai siinä kävi niin, että kun altistuin sekä television tekemisen maailmalle että kirjallisuudelle, alkoi itsekin tehdä mieli kokeilla, olisiko minusta samaan.
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Tietysti ne tavalliset asiat: liikunta, ulkoilu ja lepo. Varsinkin viimeksi mainitusta olen tosin itsekin joutunut viime aikoina tinkimään. Mutta yksi asia, joka ehkä mainitaan harvemmin, on onnistuminen. Se, että työ, jota olet tehnyt, alkaa kantaa hedelmää. Ja jos joku vielä pitää siitä tai arvostaa sitä, aina parempi. Itse saan valtavasti energiaa siitä hetkestä, kun jokin pitkään ajatuksena hautunut asia alkaa konkretisoitua. Yhtäkkiä se ei olekaan enää vain omassa päässä oleva ajatus, vaan siitä on tullut jotakin todellista. Tämä on kuitenkin kutsumusammatti. Harva kai tälle alalle vastoin tahtoaan päätyy. Samasta syystä se voi olla myös hyvin kuluttava ammatti – sekä parhaimmillaan että pahimmillaan.
Kirjoittamiseen liittyvä vinkki kollegoille.
Lue paljon – ja nimenomaan paljon muutakin kuin omaan alaasi suoraan liittyviä asioita. Itse luen ja kuuntelen paljon esimerkiksi historiaa ja yritän seurata mahdollisimman laajasti sitä, mitä maailmassa tapahtuu ja mistä ihmiset puhuvat. Olen huomannut, että yllättävän usein idea tai ratkaisu kirjoittamisen ongelmaan löytyy täysin toiselta alalta. Asiat ja ilmiöt voivat olla pohjimmiltaan hyvin samanlaisia, vaikka konteksti olisi aivan toinen. Kun törmää johonkin oman ajattelunsa ulkopuolelta tulevaan, se saattaa yhtäkkiä avata lukon, jonka kanssa on omassa tekstissään paininut pitkään. Eli ehkä neuvoni olisi: älä lue pelkästään käsikirjoittamisesta, jos haluat kirjoittaa parempia käsikirjoituksia.