Minä töissä: näytelmäkirjailija Pipsa Enqvist
Pipsa Enqvist
Olen Pipsa Enqvist näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Kirjoittamani näytelmä Väliintulo sai juuri Kajaanin kaupunginteatterissa ensi-iltansa. Vuonna 2024 sain Kouran pääpalkinnon yhdessä Amira Rchidin ja Amaal Alin kanssa Ylelle käsikirjoittamastamme draamasarjasta What would Samira do? Toimin sarjassa myös ohjaajana.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Kirjoitan paraikaa näytelmää Siis kaunis koululinna loista, joka käsittelee suomalaisen peruskoulutuksen historiaa, koulutuksellista ihmiskuvaa, oppivelvollisuuspolitiikkaa ja sitä, millaisiksi ihmisiksi koulussa eri aikoina on haluttu kasvattaa. Näytelmässä kysytään, mikä on oppimisen arvoista ja miksi. Teos toteutetaan Kolmas tila -kollektiivin kanssa Turussa. Ensi-ilta on lokakuun lopulla.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Juuri ensi-iltansa saanut Väliintulo kertoo lukutaidon opettamisesta kahdessa ajassa, kahden eri opettajan silmin. Näytelmä on perinteisen draaman, nykynäytelmän ja päällekirjoituksen mashup. Prosessi oli työläs, koska draaman kirjoittaminen on ammattilaisenakin vaikeaa. Perinteisen draaman vaikeus on minulle sitä, miten sisällön saisi pidettyä tarpeeksi mielenkiintoisena (itselleni) toiminnan edellytyksestä ja tietyllä kaavalla kirjoittamisesta huolimatta. Valtasuhteiden käsitteleminen toimii draamassa, mutta monet teemat mielestäni vähän latistuvat kun pitää alistaa teeman käsittely tietynlaiselle jännitteelle tai lakata jaarittelemasta repliikeissä. Toki on draamahtavia tekstejä, joissa tällaiset asiat eivät ole niin tärkeitä. Haluaisin katsojana että esitys on minua älykkäämpi. Tai sitten en vaan vielä ymmärrä perinteistä draamaa kovin syvällisesti. Jatkan harjoittelemista ja brittiläisen näytelmäkirjallisuuden lukemista.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Luin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa Camilla Rantasen kirjoittaman esitystekstin Water show, lesbo show – eli Nikin ja Strixin XXX-palvelut. Teksti on nokkela, ilmava ja kiinni juuri siinä ajassa, jossa se on kirjoitettu (2020). Se liikuttaa. Tekstissä on syvää huumoria ja kipua, jota ei esitetä ilmeisimmän kautta.
näytelmäkirjailija Minna Nurmelin kysyy:
Minkälaisia ovat parhaat hetket työssäsi? Miltä ne tuntuvat?
Olen kiihkeä ja vähän kärsimätön kirjoittaja. Parhaat hetket tapahtuvat silloin, kun teoksen materiaalikasa on kasattu ja ensimmäinen versio kirjoitettu. Dramaturgian hahmottaminen, osien siirtely ja päällekirjoittaminen motivoivat minua enemmän kuin tyhjästä synnyttely. Silloin alkaa vaivihkaa huomata mikä on jylhää ja mikä vähäpätöistä. Mikä tarvitsee ruokaa ja mikä voi pudota sivuun.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Puolisoni rohkeus, Jeppe Zeebergin musiikki, lapsuudesta tutut teemaut, kollegoiden menestys, rakkaus, kauneus ja ystäväni Santun ajattelu vuodesta toiseen.
Mistä pitäisi kirjoittaa enemmän tai mistä haluaisit itse kirjoittaa enemmän?
Luontokadosta, köyhyydestä ja kaiken paskan normalisoitumisesta. Myös vähäpätöisistä asioista, jotka eivät ole trendikkäitä tai jotain spektaakkeleja.
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Vähän liian trendikästä, mutta hyvät rutiinit. Ja se, että aina välillä huomaa oman uran miettimisen rinnalle nousseen myös myönteisiä asioita, jotka vievät huomion. Ja tietenkin ystävällisyys ja aito muiden arvostaminen. Hyvyys toisia kohtaan.