Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi audiovisuaalisen tilausohjelmapalvelun investointivelvoitteesta

VN/29071/2025

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry – Finlands Dramatiker och Manusförfattare rf (Sunklo) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi audiovisuaalisen tilausohjelmapalvelun investointivelvoitteesta. Sunklon tarkoituksena on kotimaisten draamamuotoisten tekstien tuotannon sekä yhdistyksen toimialaan liittyvän suomalaisen kulttuurin edistäminen. Edustamamme tekijät ovat keskeisiä suomalaisten av-teosten luomisessa ja alan kasvun moottoreina.

Pidämme tärkeänä, että nyt säädettävä investointivelvoite tilausohjelmapalveluille parantaisi osaltaan käsikirjoittajien asemaa ja edistäisi heidän työllistymistään, jotta velvoite voi toteuttaa ne tavoitteet, jotka hallitus on sille asettanut työryhmän toimeksiannossa. Erityisesti käsikirjoittajia hyödyttää kotimaisten av-teosten rahoituksen lisääminen, sekä alan kasvun, kansainvälistymisen ja kilpailukyvyn parantaminen globaalissa markkinassa.

Pyydämmekin hallitusta varmistamaan, ettei nyt säädettävää investointivelvoitetta toteuteta siten, että sillä korvattaisiin jo olemassa olevaa julkista rahoitusta suomalaisille av-teoksille ja -tekijöille. Investointivelvoitteen ohella tarvitaan edelleen muun muassa Suomen elokuvasäätiön myöntämiä tukia ja av-tuotantokannustinta. Näiden edellä mainittujen rahoitusinstrumenttien suuruutta tulisi myös kasvattaa, jotta av-ala voisi toimia kestävästi.

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että hallituksen luonnos esityksestä eduskunnalle onnistuu saavuttamaan ne tavoitteet, joita valtioneuvoston asettaman työryhmän toimeksiannossa edellytettiin. Lakiesitysluonnos kuitenkin keskittyy vahvasti tuotantoyhtiöille myönnettävään rahoitukseen ja se sivuuttaa av-teosten keskeisimmän elementin eli käsikirjoitukset ja niiden kehittämisen vahvemman resursoinnin. Sunklo pitää ensiarvoisen tärkeänä, että investointivelvoitteen kautta kerättävillä maksuilla voidaan rahoittaa myös av-teosten kehittelyä ja käsikirjoittamista, ilman että mukana on vielä tuotantoyhtiötä. Käytännössä tämä on mahdollista toteuttaa valtionavustuksena maksettavina kehittely- ja käsikirjoitustukina. Niiden myöntämiseen kerätyistä maksuista luonteva taho olisi Suomen elokuvasäätiö.

Pykäläkohtaiset huomiot

Seuraavaksi esitämme lausuntonamme huomiot yksittäisiin pykäliin, jotka vaativat näkemyksemme mukaan tarkennusta tai muutoksia.

4 § Velvollisuus osallistua audiovisuaalisen sisällön rahoitukseen

Olemme esittäneet omana kantanamme investointivelvoitetta valmistelleelle työryhmälle, että investointien osuus tilausohjelmapalveluiden liikevaihdosta tulisi olla suurempi. Esitämme, että pykälän 4 tekstiä muutetaan seuraavasti: “Maksullisen tilausohjelmapalvelun tarjoaja on velvollinen osallistumaan tässä laissa tarkoitettuun audiovisuaalisen sisällön tuotannon rahoitukseen vuosittain määrällä, joka vastaa 10 prosenttia tilausohjelmapalvelun tarjoajan edellisellä tilikaudella Suomessa kertyneestä liikevaihdosta.”

Kannatamme 4 §:ssä esitettyä mallia investointivelvoitteen täyttämisestä.

5 § Investointeja koskevat ehdot

Esitämme, että hallituksen esityksessä käytettyjen “käsikirjoitettu elokuva”, “dokumentti” ja “draamasarja” -määritelmien sijaan käytetään “käsikirjoitettu fiktio ja luova dokumentti” -määritelmää koko lain osalta. Tämä koskee myös pykälää 7.

Pykälän 5 muotoilu “Uuden audiovisuaalisen sisällön tai esitysoikeuksien hankinnan kohteena olevan sisällön tulee lisäksi täyttää seuraavat ehdot:

1. audiovisuaalisesta sisällöstä yli puolet on suomen-, ruotsin- tai saamenkielistä; ja

2. audiovisuaalinen sisältö liittyy kiinteästi Suomen historiaan, kulttuuriin tai yhteiskuntaan.” on altis usealle tulkinnalle. Sitä on mahdollista lukea siten, että sillä viitataan yksittäiseen av-teokseen tai, että sillä viitataan koko vuoden aikana tehtyihin sisältöinvestointeihin yhtenä kokonaisuutena. Jälkimmäinen tulkinta mahdollistaisi, että vuoden aikana olisi mahdollista tehdä 49 % investointeja, jotka eivät ole suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä. Sunklo edellyttää, että ko. muotoilua tarkennetaan siten, että siihen sisällytetään suora viittaus, että vähintään 51 % yksittäisen av-tuotannon sisällöstä tulee olla suomen-, ruotsin- tai saamenkielistä.

Lisäksi esitämme, että muotoilu: “Uuteen audiovisuaaliseen sisältöön tehtävän investoinnin kokonaismäärästä yli puolet tulee kohdistua käsikirjoitetun elokuvan, dokumentin tai draamasarjan esitysoikeuksien hankintaan, tuotantoon tai yhteistuotantoon.” muutetaan muotoon: “Uuteen audiovisuaaliseen sisältöön tehtävän investoinnin kokonaismäärästä yli 75 % tulee kohdistua käsikirjoitetun fiktion ja luovien dokumenttien esitysoikeuksien hankintaan, tuotantoon tai yhteistuotantoon.”

Hyväksyttävien investointien tulee aidosti edistää suomalaista audiovisuaalista kulttuuria. Sellaisia investointeja, joissa palvelu pidättää itselleen kaikki oikeudet ei voida hyväksyä osaksi investointeja. Suomalaisten av-tekijöiden elinkeinon turvaamiseksi on välttämätöntä, että maksu- ja investointivelvoitteen tarkoituksena on IP:n säilyttäminen kotimaisilla oikeudenhaltijoilla, kuten käsikirjoittajilla. Tämä voidaan turvata muun muassa investointien ehdoissa siten, että ne kieltävät laajat oikeuksien luovutukset, koko tekijänoikeuden voimassaoloajalta. Esitämme, että tämä lisätään 5 §:ään.

Av-teosten oikeuksien luovutuksia on perusteltua rajoittaa ajallisesti ja maantieteellisesti, sekä eri hyödyntämistapojen mukaan. Ilman näitä rajauksia käsikirjoittajat eivät voi arvioida omien oikeuksiensa hyödyntämisestä saatujen korvauksien asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta.  Lisäksi hyväksyttävien investointien osalta tulee taata tekijänoikeuslain 30 a §:n mukaiset vuosittaiset selvitykset teosten hyödyntämisestä.

Yhteistuotannon osalta määritelmä on epäselvä ja sitä tulisi tarkentaa siten, että vain tosiasiassa Suomeen kohdistuva investointi lasketaan osaksi investointivelvoitteen laskentaa. Esitämme investointeihin hyväksyttävien yhteistuotantojen osalta, että hyväksyttäviin kuluihin voidaan huomioida ainoastaan Suomeen rekisteröityjen tuotantoyhtiöiden osuus kuluista. Mikäli yhteistuotantoon osallistuu esimerkiksi saksalainen tuotantoyhtiö 40 % osuudella kuluista, serbialainen tuotantoyhtiö 26 % osuudella kuluista ja suomalainen tuotantoyhtiö 34 % osuudella kuluista, voidaan vain 34 % koko yhteistuotannon kuluista katsoa kerryttäneen lain 4 §:n 2 momentin 1. ja 3. kohtien tarkoittamaa investointia.

6 § Maksukertymän kohdentaminen

Pidämme tärkeänä, että investointivelvoitteen valvonnan ja kerättyjen maksujen avulla myönnettävän rahoituksen hallinnointiin varataan varat valtion talousarvioista ja niitä ei rahoiteta 1 momentissa tarkoitetun tulon mukaisesta valtion talousarvion määrärahasta. Esitämme, että 3 momentti muutetaan muotoon: “Tässä laissa säädetyn julkisen hallintotehtävän hoitaminen rahoitetaan erikseen myönnettävästä valtion talousarvion määrärahasta.”

Erityisesti siinä tapauksessa, että tilausohjelmapalvelut lisäävät merkittävästi lain 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyviä investointeja, jää maksukertymä vähäiseksi ja se tulisi silti kohdentaa uuden suomalaisten av-teosten tuottamiseen.

7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset

Valtionavustuksen myöntämisen ehdottomaksi edellytykseksi on asetettu, että avustuksen saaja on Suomeen rekisteröity tuotantoyhtiö. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry pitää ongelmallisena, ettei avustusta voida myöntää suoraan ammattimaisesti toimivalle käsikirjoittajalle. Lakiehdotuksen 7 § ei ehdotetussa muodossaan ota riittävällä tavalla huomioon audiovisuaalisen alan rakenteita.

Lakiehdotuksen mukainen tuotantotuki myönnetään siinä vaiheessa, kun tuotantoyhtiö hallinnoi riittävissä määrin käsikirjoituksen tai muun kirjallisen teoksen kaupallisia hyödyntämisoikeuksia. Nämä kirjalliset teokset, joiden hyödyntämisoikeuksista tuotantoyhtiöt sopivat, eivät kuitenkaan ilmaannu tyhjästä.

Merkittävä osa käsikirjoittajista toimii freelancereina, jotka eivät ole työsuhteessa tuotantoyhtiöihin. Freelancer-käsikirjoittaja tekee usein huomattavan määrän luomistyötä käsikirjoituksen tai muun kirjallisen teoksen eteen ennen kuin sen kaupallisista hyödyntämisoikeuksista tehdään sopimus tuotantoyhtiön kanssa. Esitysluonnokseen sisältyvässä av-alan työllisyyttä koskevassa vaikutusten arvioinnissa ei kuitenkaan tunnisteta tätä käsikirjoitusprosessin erityispiirrettä av-teosten tuotannoissa, eikä sitä edellä mainitulla tavalla huomioida myöskään 7 §:n muotoilussa.

Valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetun lain (1174/2018) 6–7 §:ssä säädetään, että valtionavustusta voidaan myöntää käsikirjoitusapurahana elokuvan käsikirjoittamiseen ja siihen liittyvään taustatyöhön. Käsikirjoitusapurahaa voidaan myöntää elokuvan käsikirjoittajalle, joka toimii ammattimaisesti ja jonka käsikirjoitustyö edistää lain 2 §:ssä tarkoitettuja tavoitteita. Kaupallisten hyödyntämisoikeuksien luovuttamista edeltävässä kirjoitusvaiheessa Suomen Elokuvasäätiön myöntämä käsikirjoitusapuraha on merkittävä rahoitusinstrumentti käsikirjoittajien työn mahdollistamiseen ja laadukkaan av-teoksen kehittämiseen.

Pidämme ehdottoman tärkeänä, että myös maksuvelvoitteen kautta kerättyjä varoja voidaan käyttää suoraan ammattimaisesti toimivien käsikirjoittajien tukemiseen Suomen Elokuvasäätiön käsikirjoitusapurahan tapaan. Maksuvelvoitteen kautta kerättyjen varojen ei kuitenkaan tule vähentää Suomen Elokuvasäätiön jakamien käsikirjoitusapurahojen määrää nykyisestä, valtion talousarvioon sidotun määrärahan tasosta.

Maksuvelvoitteen todetaan esitysluonnoksessa tarjoavan mahdollisuuden av-tuotantojen laadun sekä av-alan osaamisen ja monipuolisuuden strategiseen kehittämiseen. Kotimaisen av-alan kasvu ei kuitenkaan mahdollistu eikä kansainvälinen kilpailukyky parane, mikäli av-teosten käsikirjoitusvaiheeseen ei panosteta riittävästi.

Muutos voidaan toteuttaa lisäämällä 7 §:ään uusi momentti: “Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, valtionavustusta voidaan myöntää myös yksityishenkilöille ja rekisteröimättömille työryhmille tuotantojen käsikirjoittamiseen ja kehittelyyn.”

Pidämme äärimmäisen tärkeänä, että valtionavustuksen myöntämisessä tulee edellyttää vastaavaa harkintaa kuin Suomen elokuvasäätiön nykyisiä tukipäätöksiä tehdessä käytetään. Valtionavustusta ei voida myöntää siten, että myöntämisen edellytykset muotoillaan niin yksinkertaisiksi, että valtionavustusta voitaisiin jakaa miltei automaattisesti. Valtionavustuksen myöntämisen edellytyksien tulee olla ennakoitavia, mutta sellaisia, että ne edesauttavat kotimaisen av-tuotannon kehittämistä.

Myöntämisen edellytyksenä tulisi olla, että vain kotimaisille alkuperäistuotannoille voidaan myöntää rahoitusta. Rahoitusta ei näin olisi mahdollista saada esimerkiksi tv-sarjan jatkokausiin tai jo kertaalleen tuotetun formaatin uudelleen tuottamiseen. Rahoitusta tulisi myöntää sekä elokuva- että sarjatuotannoille, sekä fiktiolle että luoville dokumenteille. Rahoitusta ei tule myöntää non-scripted-ohjelmille, kuten gameshow- ja realityohjelmille tai niiden formaateille.

Jotta lailla on mahdollista turvata suomalaisen työvoiman työllistymisen edistäminen, esitämme, että lain 7 § 1 momentti muutetaan muotoon: “Suomen elokuvasäätiö voi 1 §:n tarkoituksen toteuttamiseksi hakemuksesta myöntää 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua valtionavustusta käsikirjoitetun elokuvan, luovan dokumentin tai draamasarjan tuotantoon, jos teokseen ja sen tuotantoon sisältyy merkittävää suomalaisten tai Suomessa pysyvästi asuvien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden panosta ja heille maksettavien palkkojen ja palkkioiden osuus tuotannon palkkiokustannuksista on merkittävä. Tämän lisäksi valtionavustusta voidaan myöntää käsikirjoitetun fiktion ja luovien dokumenttien tuotantoon, jos tuotanto ja siitä syntyvä teos täyttää vähintään kaksi seuraavista edellytyksistä:

1. teoksen käsikirjoitus tai muu kirjallinen pohja on alun perin kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi tai saamen kieleksi;
2. teoksesta yli puolet on suomen-, ruotsin- tai saamenkielistä;
3. teos liittyy kiinteästi Suomen historiaan, kulttuuriin tai yhteiskuntaan;
4. teoksesta yli puolet on kuvattu Suomen alueella.”

On myös huomioitava, että merkittävän panoksen määrittely on tulkinnanvaraista. Esitämme, että lakiin kirjataan vähimmäisprosenttiosuus suomalaisten tai Suomessa pysyvästi asuvien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden palkkojen ja palkkioiden osuudesta koko tuotannon palkkiokustannuksista. Esitämme, että vähintään 50 prosenttia tuotannon kaikista palkoista ja palkkioista tulee maksaa suomalaisille tai Suomessa pysyvästi asuville tekijöille ja esittäville taiteilijoille.

Suomessa käsikirjoittajat joutuvat luovuttamaan tekijänoikeutensa av-teoksiin yleensä hyvin laajasti. Alalla ei ole kollektiivisia sopimuksia tekijänoikeuksista eikä myöskään olemassa olevaa käytäntöä antaa tekijänoikeuslain 30 a §:n edellyttämiä vuosittaisia selvityksiä käsikirjoittajille. Tämän vuoksi hallituksen esityksen sanamuoto ”3) tuotantoyhtiö hallinnoi valtionavustuksen myöntämisen kannalta arvioiden riittävässä määrin teoksen kaupallisia oikeuksia Suomessa” on ongelmallinen. Siinä ei ole määritelty sanaa riittävä ja se johtaa helposti ylimitoitettuun oikeuksien hankintaan. Jos halutaan aidosti varmistaa, että uusi rahoitus parantaa myös tekijöiden toimeentuloa, niin tulee varmistaa vähintään, että tekijät saavat tekijänoikeuslain 30 a §:n mukaiset vuosittaiset selvitykset, jotta he voivat arvioida saamiensa korvausten asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta tekijänoikeuslain 28 a §:n määrittämällä tavalla.

Ehdotamme, että 7 §:n toinen momentti: “Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuotantoyhtiön, jolle valtionavustusta voidaan myöntää, tulee täyttää seuraavat edellytykset:

1) tuotantoyhtiö on osakeyhtiö, joka on merkitty Suomen yritysrekisteriin;

2) tuotantoyhtiöllä on taloudelliset ja sen nimeämällä tuottajalla ammatilliset edellytykset käsikirjoitetun elokuvan, dokumentin tai draamasarjan tuottamiseen; ja

3) tuotantoyhtiö hallinnoi valtionavustuksen myöntämisen kannalta arvioiden riittävässä määrin teoksen kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa.” muutetaan muotoon:

“Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuotantoyhtiön, jolle valtionavustusta voidaan myöntää, tulee täyttää seuraavat edellytykset:

1) tuotantoyhtiö on osakeyhtiö, joka on merkitty Suomen yritysrekisteriin;

2) tuotantoyhtiöllä on taloudelliset ja sen nimeämällä tuottajalla ammatilliset edellytykset käsikirjoitetun fiktion tai luovan dokumentin tuottamiseen; ja

3) tuotantoyhtiö hallinnoi valtionavustuksen myöntämisen kannalta arvioiden riittävässä määrin teoksen kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa.

4) tuotantoyhtiö varmistaa, että tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet toteutuvat ja tuotantoyhtiö toimittaa tekijänoikeuslain 30 a §:n mukaiset vuosittaiset selvitykset rahoitetun teoksen hyödyntämisestä näille oikeudenhaltijoille.” Tai kohdan 4) tarkennus lisätään vähintään lain perustelutekstiin.

Rahoitusta ei pitäisi käyttää yritystukena vaan sen pitäisi kohdistua nimenomaan sisältöjen käsikirjoittamiseen ja kehittelyyn sekä tuotantoihin.

Yhteenveto

Sunklo kannattaa yleisesti luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi audiovisuaalisen tilausohjelmapalvelun investointivelvoitteesta. Edellytämme, että lopullisessa laissa huomioidaan myös keskeisten tekijöiden mahdollisuudet kehittää suomalaista av-sisältöä suuntaamalla osa kerätyistä varoista valtionavustuksena kehittely- ja käsikirjoitustukiin. Lisäksi edellytämme, että lain tulee edistää suomalaisten ja Suomessa asuvien av-tekijöiden työllistymistä ja tämä tulee huomioida erityisesti valtionavustuksen myöntämisen edellytyksissä.

Sunklo haluaa vielä painottaa, että direktiivin mahdollistama maksuvelvoite ja sitä kautta kerätyt varat eivät voi korvata olemassa olevaa rahoitusta, vaan se tulee huomioida uutena, av-alan kasvua tukevana rahoitusmuotona.

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry
Outi Mäkinen
toiminnanjohtaja