Minä töissä: näytelmäkirjailija Rasmus Arikka
Rasmus Arikka
Olen dramaturgi ja kirjailija. Työskentelen pääosin teatterin parissa, mutta olen kirjoittanut myös audiodraamaa ja yhden romaanin. Viimeisin työni on dramatisointi Våldets historia Édouard Louis’n kahden romaanin pohjalta. Esitys sai juuri ensi-iltansa Lilla Teaternissa Helsingissä. Viime vuonna Turun kaupunginteatterissa nähtiin dramatisoimani Tiranan sydän, joka perustuu Pajtim Statovcin samannimiseen romaaniin.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä?
Tällä hetkellä työstän Oulun teatterille nuortenesitystä Oikeusjuttu. Olen tehnyt käsikirjoitusta yhdessä ohjaaja Mikko Korsulaisen kanssa, mutta lopullinen esitys syntyy prosessissa koko työryhmän kanssa. Oikeusjutun ensi-ilta on maaliskuussa 2026.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Tiivistäminen on vaikeaa, mutta jos pitäisi jotenkin kuvailla Våldets historiaa, sanoisin, että se kertoo luokasta, väkivallasta ja kapeasta miehen mallista. Teos on dramatisoitu Louis’n kahden romaanin En finir avec Eddy Bellegueule ja Histoire de la violence pohjalta. Kahden romaanin dramatisoiminen vei aikaa ja vaati paljon materiaalin karsimista ja rajaamista. Vaikka koen, että dramatisointini kunnioittaa Louis’n alkuperäisteoksia, pyrin tekemään tekstistäni itsenäisen kokonaisuuden, joka toimii inspiroivana lähtökohtana esitykselle. Dramatisoinneissa on parasta se, että saa innostua toisen kirjailijan tekstistä ja ajatella sitä kohti näyttämöä. Kiinnyin esimerkiksi siihen, miten Louis kuvaa romaaneissaan homoseksuaalisuutta ruumiillisena kokemuksena eikä pelkkänä identiteettinä.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Elli Salon kehuttu ja palkittu näytelmä Keräilijät on todella hieno draamateksti. Ihailen erityisesti näytelmän huumoria ja kielen rytmiä. Salolla on taito yhdistää komediaa ja tragediaa, mikä näkyy sekä yksittäisten repliikkien että näytelmän kokonaisrakenteen tasolla.
näytelmäkirjailija Petri Karra kysyy:
Mitä muuta virkaa tarinoilla on kuin kantaa meidät yli?
Tarinat muistuttavat ajasta ja paikasta, jossa elämme juuri nyt. Parhaat tarinat saavat ainakin minut hetkeksi pysähtymään.
Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan uralle?
Innostuin draaman kirjoittamisesta, kun opiskelin ensimmäistä korkeakoulututkintoani. Teatteriharrastuksen myötä ihastuin esittäviin taiteisiin ja päätin hakea Teatterikorkeakouluun opiskelemaan dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista. Vaikka olen aina kirjoittanut enemmän tai vähemmän, ennen aikuisikää en koskaan kuvitellut kirjoittavani jonain päivänä ammatikseni.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Pari viikkoa sitten näin Kansallisoopperassa Alexander Ekmanin tanssiesityksen Cow, joka teki suuren vaikutuksen. Jo opiskeluaikana innostuin usein tanssiesityksistä. Olenkin miettinyt, miten voisin hyödyntää tanssin dramaturgiaa kirjoittamisessani. En tunne tanssitaidetta kovin syvällisesti, ja ehkä juuri siitä syystä inspiroidun sen äärellä helposti.
Haluan siis nähdä lisää tanssia!
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Kaikki kirjoittavat ystävät ja kollegat auttavat jaksamaan. Vaikka välillä fantasioin siitä, että voisin asua vuoden autiolla saarella ja pelkästään kirjoittaa. Todellisuudessa en jaksaisi kirjoittaa viikkoa pidempään, jos en saisi jutella ystävieni kanssa ja valittaa siitä, että kirjoittaminen on liian vaikeaa.