Minä töissä: käsikirjoittaja Ulla Heikkilä
Ulla Heikkilä
Olen käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja, satunnaisesti myös dramaturgi. Olen kirjoittanut elokuvat Eden ja Elämä on juhla, toiminut dramaturgina tv-sarjassa Aikuiset ja jaksokirjoittajana mm. sarjoissa Paras vuosi ikinä ja Mädät omenat. Viimeisin ilmestynyt ohjaustyöni on tv-sarja Eroja ja sovintoja, jonka ohjasin yhdessä Jan Forsströmin kanssa.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Kirjoittamani ja ohjaamani elokuva Elämä on juhla saa ensi-iltansa 3.9., eli ihan pian! Elokuva on ollut valmis toukokuusta asti, joten sen kanssa teen enää henkistä työtä. Aktiivisimmin työn alla on ohjaamani ja Anna Brotkinin kirjoittama uusi tv-sarja, jota leikataan parhaillaan ja joka julkaistaan Yle Areenassa alkuvuodesta 2026. Tv-sarjan valmistuttua aion keskittyä kirjoittamiseen ja edistää muutamaa työn alla olevaa elokuvakäsikirjoitusta.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Elokuvani Elämä on juhla käsittelee vanhempien ja lasten välisiä suhteita sekä pettymystä elämän edessä. Elokuvan henkilöt ovat siirtymävaiheessa, elämävaiheiden rajamaalla, ja elokuvan aikana heidän täytyy päästää irti: unelmista, rakkaudesta, elämästä. Samalla elokuvassa ollaan uudessa alussa.
Elokuvan kirjoittaminen oli toisaalta nopeaa ja yksinkertaista, toisaalta harharetkiä täynnä. Monin osin elokuva muistuttaa hämmästyttävänkin paljon ihan ensimmäistä käsikirjoitusversiota, jonka kirjoitin syksyllä 2020. Jossain kohtaa prosessia sain epätarkkaa palautetta ja kuljin hetken aikaa väärään suuntaan, mutta löysin sitten takaisin. Onneksi myös harharetkiltä jää aina käteen jotain oleellista, joten voin kuitenkin ajatella että kaikki meni niin kuin piti.
Käytin käsikirjoituksessa itseäni ja elämääni materiaalina, kuten usein teen, ja se kävi välillä henkisesti raskaaksi. Olen jälkikäteen onnellinen siitä, että rahoitussyistä elokuvaprosessiin tuli yksi välivuosi, jonka aikana en tehnyt käsikirjoitukselle oikeastaan mitään.
Rakastan tätä elokuvaa paljon monimutkaisemmalla tavalla kuin ensimmäistä elokuvaani Edeniä, jota rakastan kuin lasta tai eläintä, yksinkertaisesti ja viattomasti. Elämä on juhlan prosessi oli kiemuraisempi, ja siksi rakastan sitä kuin vaikeaa vanhempaa tai vanhaa ystävää, jonka kanssa on tullut koettua kaikenlaista.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Olen nähnyt tänä vuonna hävettävän vähän elokuvia ja esityksiä, koska kärsin koko alkuvuoden kammottavasta välilevynpullistumasta, jonka takia en voinut istua oikeastaan ollenkaan. Siksi vastaukseni ei ole ollenkaan tuore tai ajankohtainen. Mutta vaikuttava yhtä kaikki: kävin keväällä Kino Konepajassa katsomassa Ang Leen ohjaaman Jane Austen -adaptaation Järki ja tunteet, joka oli lapsena lempielokuvani ja jonka olen nähnyt kymmeniä kertoja. En ollut kuitenkaan ennen nähnyt sitä valkokankaalla, ja lukuisista katselukerroista huolimatta se teki taas vaikutuksen. Erityisesti pysähdyin ihastelemaan Emma Thompsonin käsikirjoitusta, joka onnistuu olemaan satiirinen tapainkuvaus ja riipivä romanssi samaan aikaan. Se on nokkela olematta pikkunokkela ja koskettava olematta pateettinen. Se kuvaa tunnistettavalla tavalla arkisen rahapulan latistavaa ankeutta ja naisen aseman näköalattomuutta. Se ironisoi Mariannen romanttisia tunnemyrskyjä, ja sitten kuitenkaan ei. Romantiikka on hölmöä fantasiaa ja suurinta kaikista, koska elämä ei ole joko tai vaan sekä että.
Käsikirjoittaja Harri Veistinen kysyy:
Miten pääset kirjoittajana parhaiten hyvään luomistilaan? Esimerkiksi kirjoitatko aamulla, päivällä, illalla, hiljaisuudessa vai ääntä kuullen, liikunnan jälkeen, unien jälkeen, omassa kotona vai erillisessä työtilassa?
Minulle paras kirittäjä hyvään luomistilaan on klassinen: lähestyvä deadline. Haluaisin olla toisenlainen, mutta näin tämä vaikuttaa menevän. Luomistyöni oleellisin vaihe vaikuttaisi olevan aika ennen varsinaista kirjoittamisen aktia, jolloin käyn paljon elokuvissa, esityksissä ja konserteissa, ja prosessoin työn alla olevaa käsikirjoitusta muiden teosten kautta. Minun täytyy saada unelmoida teoksesta kaikessa rauhassa ja katsella sitä pääni sisällä. Käveleminen tai uiminen on hyvää unelmointiaikaa. Siinä vaiheessa kun olen saanut haahuilla ja oleilla tarpeeksi pitkään tekeillä olevan tekstin kanssa, teen mielelläni lyhyehköjä mutta tehokkaita työpäiviä työhuoneella. Nuorempana kirjoitin paljon iltaisin, mutta nykyään se ei enää tunnu hyvältä. (Pakon edessä tietysti sitäkin.) Musiikkia kuuntelen lähes aina kun kirjoitan. Intuitiivisesti muotoutuvista, hyvin sekalaisista kirjoitussoittolistoista muodostuu käsikirjoituksille sattumanvaraisia ja mihinkään liittymättömiä soundtrackeja, joita voi sitten myöhemmin kummastella.
Mikä sai sinut ryhtymään käsikirjoittajan uralle?
Olen kirjoittanut lapsesta asti. Aluksi olin erityisen innostunut teatterista ja haaveilin näyttelijän ammatista. Tein myös omia näytelmiä, ja satuin olemaan ala-asteella, jossa oli paljon teatteritoimintaa. Teini-ikäisenä innostuin valokuvaamisesta ja lopulta elokuvista, joita oli lapsuudenperheessäni aina katsottu paljon. Nuoruuden ystäväpiirissäni oltiin kiinnostuneita elokuvista, ja moni myös päätyi alalle. Lukion jälkeen opiskelin yliopistossa muutaman vuoden, mutta koko ajan oli selvää, että halusin tehdä taidetta. Mediumiksi valikoitui elokuva varmaankin sen takia, että siinä yhdistyy monta minulle rakasta taiteenlajeja.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Kuvataide ja kirjallisuus. Haluaisin opiskella kuraattoriksi ja kirjoittaa esseitä! Tuntuu hyvältä että on taas taiteellisia haaveita oman työn ohella. Olen ollut viime aikoina tosi inspiroitunut myös tiedosta ja tiedon hankkimisesta. Haluaisin vaan luuhata museoissa ja lukea rauhassa kaikki tekstit. Varmaankin tiedosta tulee semmoinen olo, että on kontaktissa ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden kanssa.
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Se että saa jotakin valmiiksi ja yhteisön tuki. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä yhdessä ihmisten kanssa. Ohjaajana tietenkin, mutta kirjoittajana myös. Olen kirjoittanut paljon yhdessä Jenni Toivoniemen kanssa, ja nyt työstämme uusia projekteja. On tärkeää löytää omat hengenheimolaisensa tältä alalta, joka välillä on raskas ja yksinäinen.