Minä töissä: käsikirjoittaja Jemina Jokisalo
Jemina Jokisalo
Olen käsikirjoittaja Jemina Jokisalo ja työskentelen hieman pompöösillä Head of Drama -tittelillä Just Republic -tuotantoyhtiössä, jonka toinen perustaja ja yksi omistaja olen. Käytännössä työssäni luon ja kirjoitan sarjakonsepteja, toimin pääkäsikirjoittajana sekä vastaan yhtiömme draamaprojektien kehittelystä. Lisäksi luen ja valitsen meille tulevat sarjaehdotukset.
Olen kirjoittanut mm. tv-sarjat Toinen tuleminen (2024) ja Makkari (2020). Sain kunnian noutaa Vuoden käsikirjoittaja -palkinnon komediasarjasta Toinen tuleminen. Sarja on ehdolla myös Kultainen Venla -palkinnon saajaksi kategorioissa komediasarja, ohjaaja (Teemu Niukkanen) ja käsikirjoittaja. Toinen tuleminen sai maailman ensi-iltansa Canneseries-festivaaleilla, jossa se voitti Student Award for Best Short Form Series -palkinnon. Makkari-sarjan käsikirjoituksesta sain Sylvi-raadin kunniamaininnan vuonna 2021.
Aiemmin tein paljon myös dokumentaarisia sarjoja ja viihdeohjelmia, ja opetin käsikirjoittamista Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Nykyisin kirjoitan pelkästään fiktiota.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Sain syksyllä valmiiksi käsikirjoitustyön isoon draamasarjaan, jota kuvataan parhaillaan. Sarja tulee ulos todennäköisesti alkuvuodesta -26, ja silloin tulee kuluneeksi yli seitsemän vuotta siitä, kun alun perin sain idean tarinaan. Se kuvastaa hyvin sitä aikajännettä, jolla näitä töitä joskus tehdään. Olen onnekas, kun saan kaikkien vuosien ja työn jälkeen nähdä sarjan joskus valmiina. Aina niin ei tietenkään käy.
Työstin pitkään tuota draamasarjaa ja Toinen tuleminen -sarjan käsikirjoitusta ikään kuin vuorovedoissa. Tällä hetkellä päässä on enemmän tilaa myös uusille ideoille, ja se tuntuu ihanalta.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Viimeisin teokseni on keväällä -24 ilmestynyt komediasarja Toinen tuleminen. Sarja kertoo aikuisviihdetähti Sarista, joka saa potkut, koska hänestä on tullut liian vanha kameran eteen. Sarin on keksittävä uusi tapa ansaita elantonsa. Sari kohtaa nuoren, ohjaajan urasta haaveilevan feministin Linnean, joka ei kuitenkaan koskaan pääse elokuvakouluun. Yhdessä naiset keksivät mullistavan suunnitelman: he alkavat tuottaa feministisiä, eroottisia elokuvia naisille.
Kaikki luulevat tietävänsä, millainen Sari on vain sen perusteella, mitä hän on tehnyt työkseen. Linneaa taas leimaa perhetausta, eikä hän koe kuuluvansa hienoon taiteilijasukuunsa. Halusin törmäyttää kaksi hyvin erilaista maailmaa. Sekä Sari että Linnea kaipaavat kuitenkin samaa asiaa: nähdyksi tulemista. Sarja kuvaa nautintoa, seksiä ja niiden monimutkaisuutta, ja sitä, kuinka itsensä voi joskus löytää varsin yllättävien reittien läpi.
Jo saadessani idean Toinen tuleminen -sarjaan minusta tuntui, että nyt käsillä on jotain riemukasta, erilaista, jotain, jossa voi kerrankin mennä ajatuksella mieluummin överit, kuin vajarit. Sarjan aihe on suomalaisittain aika rohkea, ja kirjoittaessa ajattelin usein, että jos poskia hieman punottaa, ollaan oikeilla jäljillä. Käsikirjoittaja Daniela Hakulinen kirjoitti sarjaan kaksi jaksoa, ja kehittelimme yhdessä eteenpäin myös sarjan kausitarinaa. Yhdessä tekeminen oli todella hauskaa ja koen, että rakastimme kaikkia sarjan henkilöitä. Tein sarjaan myös laajan taustatutkimuksen kuvatakseni mahdollisimman oikealla tavalla aikuisviihdealaa.
Tällaisen sarjan tilaaminen vaatii rohkeutta myös kanavalta, ja olen kiitollinen, että sarja löysi kodin Elisa Viihteeltä.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Katsoin joululomalla paljon elokuvia, ja kaksi niistä nousi suosikeiksi. Sean Bakerin uusin elokuva Anora oli vimmainen, riemukas, surullinen, moralisoimaton ja ajatuksia herättävä. Se on myös jakanut mielipiteitä, minkä koen aina kiinnostavaksi.
Toinen suosikkini oli vasta nyt näkemäni Tia Kouvon elokuva Mummola. Miten tunnistettava, koskettava, traaginen ja hauska!
Kimmo Virtanen kysyy:
Kuinka paljon käyt keskustelua omasta tekstistäsi kesken prosessin kollegoiden tai mahdollisten esilukijoiden kanssa?
Tv-käsikirjoitukset syntyvät pitkän kehittämistyön tuloksena ja keskustelua tekstistä käydään kattavasti työn eri vaiheissa. Alussa syntyy yleensä sarjan idea ja konsepti, jota kommentoivat tuottaja ja mahdollisesti ohjaaja. Kun sarjalle löydetään kanava ja aletaan versioida konseptia ja kirjoittaa synopsiksia, treatmenteja ja lopulta käsikirjoituksia, mukaan tulevat tilaajan, dramaturgin ja mahdollisten kansainvälisten kumppaneiden palautteet. Käsikirjoittaja tarvitsee palautetta päästäkseen tekstin kanssa eteenpäin. Lisäksi tv-sarjat ovat aina ison tiimin yhteistyötä: niitä ei tehdä yksin. On siis tärkeää varmistua siitä, että kaikki ovat tekemässä samaa sarjaa.
Joskus eri tahojen palautteet voivat olla keskenään kovinkin erilaisia ja se toki haastaa kirjoittajaa. Silloin on tärkeintä palata jutun ytimeen: mistä lopulta olikaan kysymys ja mikä sai rakastumaan juuri tähän ideaan. Kun ydin on sama, tarina voi ottaa aika monenlaisiakin kieppejä ilman, että lopullinen merkitys muuttuisi täysin toiseksi. Joustavasta ajattelutavasta on käsikirjoittajan työssä hyötyä.
Kun tekee tätä työtä vuosia, oppii myös tunnistamaan, milloin palaute osuu kirkkaasti oikeaan, ja milloin kyseessä on ehkäpä huomio, joka korjaantuukin pienemmällä, esimerkiksi vahvistamalla jonkin juonenkäänteen petausta.
Kun olen oikein epävarma jostain oman tekstini osa-alueesta, kärsivällinen ja aivan muulla alalla oleva puolisoni toimii lukijana ja kommentoijana. Siitä on yllättävän paljon apua! Lisäksi minulla on alalla hyvä ystävä ja kollega, jonka kanssa voin puhua rehellisesti auki monivaiheiseen prosessiin joskus liittyvät, väistämättömät turhautumisen hetket. Nämä kaksi ihmistä ovat prosessilleni korvaamattomia.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Löydän inspiraatiota melkein mistä vain. Elokuvat, sarjat, kirjat, musiikki, kiinnostavat ihmiset ja jopa uutiset ruokkivat kaikki ajattelua ja tarjoavat ideoita ja aiheita. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan sataa uutta ideaa päässä yhtä aikaa, vaan ehkä kaksi tai kolme tarkkaa havaintoa, jotka lähtevät nopeasti jalostumaan pidemmälle. Vasta kun ideat alkavat saada lihaa luiden ympärille, näkee, mitä niistä voi oikeasti syntyä.
Mikä auttaa jaksamaan ammatissa?
Käsikirjoittajan ammattiin liittyy väistämättä huippuhetkiä ja aallonpohjia. Välillä jutut osuvat ja menevät eteenpäin, saattaa tulla palkintojakin. Välillä voi taas mennä pitkään, että puurtaa menemään, mutta siitä ei juuri näy ulkoisia merkkejä, tai joku juttu tyrmätään. Saan voimaa ajatuksesta, että itse työn tekeminen on tärkeintä. Oli sitten meneillään aivan huippupäivä, tai aivan paska, tarinan ja tekstin maailmaan voi aina uppoutua. Se on lohduttavaa.
Lisäksi uskon, että tässä ammatissa jaksaakseen on oltava ainakin yksi luottokollega. Sellainen, jolle voi sanoa aivan rehellisesti kaikki pikkumaisimmatkin turhautumiset ja ristiriitaiset tunteet. Siis ystävä, joka tietää, mistä puhut, kun puhut tästä alasta. Kun ymmärtää, ettei ole yksin, ja saa aikansa purnata mieltä painavista asioista, taakka kevenee.
Mitä olen oppinut urani varrella?
Olen elättänyt itseni jo 15 vuoden ajan tekemällä tv-ohjelmia. Juuri nyt olen siinä onnekkaassa asemassa, että saan tehdä unelmatyötäni: keksiä ja kirjoittaa fiktiosarjoja. Urani varrella olen toiminut myös käsikirjoittamisen opettajana, ja tehnyt aiemmin myös viihde-ja dokkarisarjoja. Ihan kaikesta tekemisestä on voinut ammentaa myös fiktion kirjoittamiseen.
Ajattelen, että lahjakkuus on ihan kiva asia, mutta kova työ vie lopulta paljon pidemmälle. Olen ollut aika hyvä huomaamaan, mitä en vielä osaa, ja tarttunut sisukkaasti uuden opetteluun. Omassa suvussani ei ole taiteilijoita, eikä minulla ole ollut mitään mallia siitä, miten tällaisella tekemisellä voisi luoda itselleen uran. Onneksi matkan varrella on ollut ihmisiä, jotka ovat uskoneet ja kannustaneet. Samaa pyrin antamaan eteenpäin niille, jotka nyt ottavat ensiaskelia tähän ammattiin.