Lea-finalistien esittelyt 

Michael Baranin Nuoret idealistit on kerronnallisesti ja kielellisesti taitavasti rakennettu näytelmä, joka pohtii aatteiden vetovoimaa, ideaalien vääristymistä ja ihmisten vastuuta teoistaan. Tekstin lähtökohtana toimii Suomen lähihistorian tapahtuma, mutta yleispätevyyttä näytelmä saa rinnastamalla eri aikakausina nuoria kiehtoneita aatemaailmoja. Miksi toimimme niin kuin toimimme, ja voimmeko tehdä sovun oman historiamme kanssa? Muodoltaan proosallisena alkava näytelmä solmiutuu intiimeiksi vuoropuheluiksi. Teos ei anna valmiita ratkaisuja, vaan haastaa löytämään tärkeästä aiheesta kumpuavan näyttämötoteutuksen.  

Sanna Hietalan Kettutytön paluu on vahvasti tyylitelty ja omalakinen näytelmä, jonka kielellinen ilmaisu pohjautuu kaksikielisen Pohjanmaan paikallismurteisiin, mutta on samalla kohotetun groteskia. Tapahtumapaikkana on minkkitarha, mutta tällä kertaa häkkieläiminä ovat näytelmän miehet, jotka elävät kuolevan maaseudun ja katoavan ammatin viimeisiä päiviä. Näytelmä ei siloittele eikä selitä. Se tarkastelee loppuun saakka asioita sammakkoperspektiivistä, mutta laajenee vaivihkaa kysymykseksi luonnon ja koko ihmiskunnan kohtalonhetkistä. 

Marie Kajavan Undress me, then on kunnianhimoinen ja tunteita herättävä dokumentaarinen näytelmä, jossa puhutaan suomen lisäksi useita muita kieliä: maakieltä, fulfudea, darijaa, ranskaa ja englantia. Näytelmä käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla Afrikan mannerta. Se havainnoi kouriintuntuvasti paimentolaisten elämän konkreettisten ja materiaalisten edellytysten haurastumista ja tutkii kääntämisen ja ymmärtämisen mahdollisuuksia. Teos kysyy, miten olla kunnioittavasti suhteessa toiseen, jonka käsitys maailmasta on kokonaan toisenlainen kuin oma, ja onko mahdollista nähdä itsensä toisena. 

Satu Rasilan Ilman sinua on rehellinen ja riemastuttava näytelmä, joka tarkastelee avioliiton ulkopuolisia suhteita poikkeuksellisen raikkaasti ja aidosti. Tunteiden suoruus ja rehellisyys sykähdyttävät koko teoksen ajan. Erityiskiitoksen näytelmä ansaitsee sivuhahmojen tarkasta ja oivaltavasta käytöstä, mikä tuo tarinaan syvyyttä ja inhimillisyyttä. Hyvin kirjoitettu näytelmä ei vakavasta aiheesta huolimatta sorru synkistelyyn tai paatokseen, vaan säilyttää kevyen ja epäkyynisen otteensa loppuun asti.  

Emil Santtu Uutun Ihana tytär Erika – Huomioita nimestä on poikkeuksellisen tarkkaan hiotun dramaturgisen konseptin tulos. Näytelmän keskiössä on Jakovan Erikana tunnettu henkilö, ja häntä koskeva 1960-luvulla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon talletettu muistiinpano. Arkistodokumenttien, tutkimuskirjallisuuden ja haastattelujen kautta näytelmän pienieleinen dramaturgia piirtää näkyviin Jakovan Erikaa koskevan muistiinpanon syntyä, merkitystä ja vaikutusta maailmassa, ja etsii todellista henkilöä muistiinpanon ja toisten tekemien määrittelyjen takaa. Teos pohtii, miten todellisuutemme perustuu vajavaiseen tietoon, ja antaa äänen historian varjoon jääneelle ihmiselle.