Käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala: “Opiskelin käsikirjoittajaksi katsomalla miljardi elokuvaa”
Palkittu käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala on yksi harvoista, jotka eivät ole opiskelleet elokuvakoulussa. Ammattiin valmensivat elokuvatieteen opinnot, työ televisiossa sekä elokuvakriitikon ura. Tärkeintä oli elokuvien katsominen: ahkerimpina vuosina Rantala näki elokuvateatterissa 300 leffaa vuodessa – ja siihen kotikatsominen päälle.
Jari Olavi Rantala on kirjoittanut lukuisia elokuvakäsikirjoituksia ja ollut kirjoittamassa monia sarjoja, mutta yleensä ihan ensimmäinen ajatus teoksesta tulee muualta kuin hänen omasta päästään.
“Mä tykkään käyttää materiaalia ja saada alkusykäyksen muualta. En ole idearunsaudensarvi välttämättä, joka keksisi aina uuden jutun. Tykkään hypätä moneen juttuun: sen ei välttämättä tarvitse olla kuin lause tai kaksi, mutta jotain”, Rantala kuvaa.
“Mun logiikka on mennyt niin, että mua on pyydetty tekemään, joten olen mennyt. Ei ole ollut tarvetta kehitellä omaa”, Rantala sanoo.
Näin syntyi myös syksyllä Nelosella ja kesällä Ruutu-suoratoistopalvelussa näytetty draamakomediasarja Los Angelesin Kuningas, jossa suomalainen NHL-kiekkoilija yrittää sopeutua eläkepäiviin Kaliforniassa. Alkuperäisidea tuli ohjaaja Juha Wuolijoelta, joka on asunut Los Angelesissa. Yhdessä Rantala ja Wuolijoki kehittivät konseptia eteenpäin ja Rantala kirjoitti jaksot auki. Esikuvana oli nopeatempoinen yhdysvaltalainen draamakomedia.
“Kirjoitin tekstiä Sinuhe egyptiläis-tyyppisesti: en ole koskaan käynyt Losissa”, Rantala myöntää.
Työtä helpotti, että Kalifornia oli Rantalalle tuttu elokuvista ja Wuolijoella oli Los Angelesin arjesta paljon omia havaintoja. Rantala myös tunsi penkkiurheilijana lätkämaailmaa ja oli käynyt aiempaa hanketta varten seuraamassa NHL-maailmaa. Käsikirjoituksen Rantala kirjoitti suoraan suomen ja englannin yhdistelmäksi. Se tuntui luontevalta.
Tuotantoprosessi oli nopea ja vaati paljon jumppaamista, Rantala sanoo. Tuotannon todellisuus vaikutti käsikirjoitusprosessiin: tarinaan ei voinut esimerkiksi kirjoittaa paikkoja, joissa kuvaaminen ei onnistuisi. Toisaalta Rantala halusi kuvaan myös pääosaa esittävän Mikko Leppilammen erityistaitoja: siksi sarjassa on golfia ja luistelukohtaus.
Rantala kirjoitti sarjan kuukausipalkalla Snapper Filmsille, jossa hän on työskennellyt viime vuodet. Palkkatyön ansiosta erityisesti tekstien uudelleenkirjoittamiselle ja jalostamiselle on tullut aikaa, hän sanoo.
Rantala kuvaa itseään nopeaksi ja päämäärätietoiseksi kirjoittajaksi. Tyypillisesti hän kirjoittaa viisi tuntia päivässä, aamupäivällä tai alkuiltapäivällä. Iltatöihin hän ei lähde, vaikka töihin liittyvät ajatukset pyörivät koko ajan päässä.
“Vaikka yrittäisin kirjoittaa enemmän tunteja päivässä, ei syntyisi enempää.”
Hän laskee myös lukemisen, videopelien pelaamisen sekä tv-sarjojen ja elokuvien katsomisen osaksi työtään.
“Se on vähän kuin tekoäly nykyään: sinne syötetään kaikkea ja sitten se käyttää sitä hyväksi.”
Porissa kasvanut Rantala kävi lapsuudessaan ahkerasti elokuvissa kavereidensa kanssa.
“Yleensä hölötin aina leffateatterissa”, hän kuvailee.
Star Wars -elokuva talvella 1977–78 sai vitsailijan vaikenemaan.
“Olin 10 tai 11 kun se tuli ensi-iltaan. Tunsin, että meinas pää räjähtää. Se muutti suhtautumisen elokuviin.”
Televisiosta Rantala muistaa erityisesti kaikkein jännimmät jutut: erityisesti scifi-sarja Kuuden miljoonan dollarin miehen, jossa onnettomuudessa vammautunutta lentäjää paranneltiin bionisilla kehonosilla.
“Muistan jakson, jossa oli mies, joka paljastui robotiksi. Katsoin sitä kaverin kanssa, joka asui samassa kerrostalossa, mutta sinne kuljettiin yläkäytävää, jonka varrella oli saunat. Olin ehkä yhdeksän. En ollut varmaan koskaan ollut niin peloissani kuin silloin, kun tulin pois sieltä, kun ajattelin että robotti tulee vastaan.”
Rantala kertoo olleensa jo lapsena kova tarinaniskijä, mutta kirjoittamisen hän aloitti vasta myöhemmin.
“Ensin minun oli tarkoitus ryhtyä toimittajaksi. Parin vuoden kansanopisto-opiskelun jälkeen pääsin telkkariin töihin ja rupesin leikkaamaan siellä.”
Rantala leikkasi MTV:n uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Haave oli ohjata elokuvia, mutta Taideteollisen korkeakoulun ovet eivät auenneet.
“Se pilvilinna kaatui tarpeeksi ajoissa, onneksi. Ohjasin lopulta suoria tv-lähetyksiä kymmenen vuoden ajan, mikä vei mehut siitä hommasta.”
Rantala pyrki myös opiskelemaan käsikirjoittamista, mutta ei päässyt. Sen sijaan hän kävi kirjallisuuden ja elokuvatutkimuksen kursseja yliopistolla ja kirjoitti vuosikymmenen elokuvakritiikkejä etenkin MTV:n nettisivuille.
“Katsoin miljardi leffaa”, Rantala sanoo.
“Pahimmillaan katsoin yli 300 leffaa vuodessa teatterissa. Siihen vielä mun kotikatsominen päälle.”
Rantalan käsikirjoittajauran kannalta keskeinen tapahtuma oli ystävystyminen armeijassa Aku Louhimiehen kanssa. Miehet olivat samalla reserviupseerikurssilla.
“Aku meni opiskelemaan leffaa, mä menin telkkariiin töihin. Me tavattiin myöhemmin ja ensin leikkasin loppuun Sirpaleita-lyhytelokuvan. Sitten ruvettiin suunnittelemaan yhteistä elokuvaa. Se oli yli kymmenen vuoden projekti kaikkinensa.”
Yhteisestä hankkeesta kasvoi vuonna 2005 ensi-iltaan tullut elokuva Paha maa, jonka käsikirjoituksesta Rantala ja Louhimies saivat Jussi-palkinnon yhdessä Paavo Westerbergin kanssa.
Vuosien varrella Louhimiehestä tuli Suomen tunnetuimpia ja palkituimpia ohjaajia. Kaksikon yhteistyö on jatkunut jo yli kaksi vuosikymmentä: Pahan maan jälkeen Rantala on käsikirjoittanut Louhimiehen ohjaamat elokuvat Käsky, 8-pallo, Omerta 6/12 sekä klassikkoteokseen perustuvan Tuntemattomaan sotilaan.
Juuri Tuntematon sotilas, tilastoidun ajan katsotuin suomalainen elokuva, on Rantalalle erityisen merkittävä. Hän kokee siinä palasten osuneen kohdilleen.
“Se kesti pitkään, sen virittäminen. Olin kuvauksissa mukana ja kirjoitin myös kirjan kuvauksista. Se oli tärkeä ja iso hieno kokemus: elämänkokemus sen lisäksi, että se oli työkokemus.”
Jari-Olavi Rantala on käsikirjoittanut myös Louhimiehen ohjaaman sarjan Omerta 6/12 ja on mukana käsikirjoittamassa ensi vuonna nähtävää Konflikti-sarjaa.
Alalla viime aikoina käyty tasa-arvokeskustelu on Rantalan mukaan vaikuttanut käsikirjoitusten sisältöihin.
“Monesti kirjoittaja kirjoittaa siitä, mistä enemmän itse tietää. Ei ole sattumaa, että kirjoitetaan omanikäisiä ja omaa sukupuolta olevia päähenkilöitä”, hän sanoo.
“Tasa-arvokeskustelu muuttaa lähestymistapoja ja sitä, mitä kautta ja mistä näkökulmasta asioita tehdään. Alan tasa-arvoistuminen, tekijöiden demografia ja sukupuolijakauma vaikuttavat siihen, mitä tehdään. Se vaikuttaa aiheisiin ja päähenkilöihin”, Rantala sanoo.
Hän antaa esimerkin Karppi-rikossarjasta, jonka Rantala käsikirjoitti yhdessä Kirsti Porkan ja ohjaaja Rike Jokelan ja Harri Virtasen kanssa. Sarjan tuotti Riina Hyytiän ja Johanna Vuoksenmaan perustama Dionysos films. Sarjan päähenkilö on Pihla Viitalan esittämä rikosetsivä Sofia Karppi.
“Kun kirjoitettiin Karppia, meillä oli päähenkilöt kausikohtaisiin tarinoihin, mutta me ei sukupuolitettu niitä hahmoja ensalkuun ollenkaan, vaan rakennettiin palasia niin että tää hahmo voi olla mies tai nainen, ja prosessin myötä sitten hahmo muotoutui. Se on esimerkki tasa-arvoistumisesta: jos meillä on yhtiö X ja sen johtaja Y, joka voi olla mies tai nainen, ettei mennä heti luutuneen käsityksen mukaan.”
Silti Rantala nostaa esille, että juuri Karpin julistekuva edustaa melko klassista rikossarjan naiskuvaa: siinä Pamela Tolan esittämä hahmo eli murhan uhri makaa muovikääreessä. Vaatteita ei näy.
“Kuva oli kunnianosoitus Twin Peaksille, kun kaikki digattiin sitä. Mutta perästäpäin ajatellen uhrihahmo olisi voinut ehkä olla mieskin”, Rantala pohtii.
“Kirjoittajana mulle on periaatteessa sukupuoli yksi lysti, kunhan hahmon taustat ja tarinat ovat kiinnostavia. Tässä unohtuu, että esimerkiksi Karppi-sarjassa uhrista tulee merkittävä päähenkilö, vaikka hän on uhri”, Rantala sanoo.
Hän pitää suomalaista keskusteluilmapiiriä valveutuneena. Se on hyvä asia, hän sanoo. Silti hän muistuttaa, että vanhoja sukupuolistereotypioita toistavia rikossarjoja tehdään edelleen esimerkiksi isolla rahalla Tanskassa – ja niitä myös katsotaan paljon Netflixissä. Sarjoissa löydetään edelleen naisuhreja vähissä vaatteissa.
“Osaan tekijöistä tämä on vaikuttanut, osaan ei.”
Viime vuosina suoratoistopalvelut ovat tarjonneet käsikirjoittajille uusia mahdollisuuksia. Karppi-sarja on siitäkin oiva esimerkki.
Sarjaa tehtiin suomeksi suomalaiselle yleisölle, mutta ajatus oli, että henkilöt ja juoni olisivat sen verran kiinnostavia, että ne voisivat toimia muuallakin. Projektista kasvoi Rantalalle myös henkilökohtaisesti tärkeä. Hän on ylpeä erityisesti ryhmätyön onnistumisesta: sarjaa työstettiin pitkälti keskustelemalla ja se kirjoitettiin auki vasta lopuksi. Metodi toimi.
“Erityyppiset kirjoittajat saivat yhdessä asiat tehtyä ja jutusta tuli yhtenäinen ja hyvä”, hän kuvailee.
Sarja teki historiaa, kun se myytiin Netflixille maailmanlaajuiseen jakeluun.
“Kun katselee somesta, sarjalla on aika paljon faneja ympäri maailmaa, jotka haluaisivat, että tehdään seuraavaa kautta. Pihla Viitalan Karppi ja Lauri Tilkasen Nurmi ovat hirveän suosittuja hahmoja jossain Etelä-Amerikassa”, Rantala kertoo.
“Ei sitä olisi voinut kuvitellakaan, eikä se ollut lähtökohta, että tehdään sellaiset hahmot, joista pidetään toisella puolella maailmaa.”
Pitkän sarjan rakentaminen vaatii paljon työtä, jotta juonenkäänteet kantavat lukuisien jaksojen yli ja jaksavat kiinnostaa katsojaa.
“Elokuvan kirjoittaminen taas on tavallaan sarjaa helpompaa – mutta ei ehkä sittenkään”, Rantala sanoo.
“Leffa on siinä mielessä erilainen, koska se on uniikki pläjäys, jossa on myös lähtökohtaisesti erilaiset tuotantoarvot: siinä on ajatuksena, että se katsotaan isolta kankaalta ja kokonaisuutta rakennetaan visuaalisen puolen kautta. Tarinallisesti se on tietysti sarjaa yksinkertaisempaa: kun on pitkiä kokonaisuuksia säätänyt, leffatarina tuntuu pienemmältä. Mutta toisaalta elokuvassa on aina elämää suuremmat ajatukset: siihen pitäisi saada mahtumaan sama määrä tunnetta ja käännettä kuin sarjassa.”
Kuka?
- 56-vuotias käsikirjoittaja ja kirjailija.
- Käsikirjoittanut elokuvat Paha maa, Käsky, Hevi reissu, 8-pallo, Omerta 12/6, Vinski ja näkymättömyyspulveri ja Tuntematon sotilas.
- Ollut kehittämässä ja kirjoittamassa sarjaa Karppi. Kirjoittanut myös tv-sarjoja Virta, Syke ja Kynsin hampain, Omerta 12/6, Dikdek – painajainen majatalossa, Los Angelesin kuningas ja Konflikti.
- Parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinto elokuvasta Paha maa yhdessä Aku Louhimiehen ja Paavo Westerbergin kanssa.
- Kirjoittanut myös novellikokoelman Varasuunnitelma ja rikosromaanin Premium Bananas sekä Tuntematon sotilas -elokuvan kuvauksista kertovan kirjan Tuntematon sotilas – Elokuvakirja.
- Työskenteli ennen käsikirjoitusuraansa tv-leikkaajana ja -ohjaajana sekä elokuvakriitikkona.
- Sunklon hallituksen pitkäaikainen jäsen 2015–2023 ja Käsikirjoittajien Killan hallituksen jäsen.
TEKSTI: Kati Pietarinen