Minä töissä: käsikirjoittaja Ilmari Nera
Ilmari Nera
Olen Ilmari Nera, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tykkään kertoa inhimillisistä aiheista pilke
silmäkulmassa. Määrittelen itseni elokuva- ja TV-alan tekijäksi, mutta hiljattain tein myös
syrjähypyn kirjoittamaan Emerge: Oops… life! -lyhyt oopperan, joka sai ensi-iltansa tänä
syksynä Suomen kansallisoopperan Sokeritehdas -hankkeessa. Yle Areenaan julkaistiin
myös hiljattain fml -lyhärisarjaan kirjoittamani ja ohjaamani komedialyhäri Repale, joka
esitettiin Rakkautta & Anarkiaa festivaaleilla.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Olen kehitellyt TV-konseptia Yellow Film & TV:llä yhdessä Solina Riekkolan ja Tara Haikkan
kanssa. Työ on ollut antoisaa ja odottelen sormet ristissä josko tulee mahdollisuus jatkaa
konseptin parissa. Muuten työpöydälläni odottelee apurahahakemuksia niin elokuvaa kuin
oopperaakin koskien. Erilaisten hakujen ja konseptoinnin ohella työstän eteenpäin myös
käsikirjoitusta esikoisromaanista. Se on saanut hetken jo odottaa kiireellisempien
deadlinejen takia, mikä on tavallaan positiivista.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Viimeisinpänä julkaistu lyhytelokuvani Repale käsittelee miehistä häpeää ja pohtii miksi
intiimialueen haavoista on niin hankala puhua? Voisiko niille sen sijaan oppia nauramaan?
Teos perustuu omakohtaiseen kokemukseen, joka alkuun tuntui aivan liian kiusalliselta
kirjoittaa auki. Puskin kuitenkin tuota tunnetta kohden ajatellen, että ytimessä on
jonkinlainen todellinen havainto häpeästä ja siitä, miten sen voi voittaa vain turvautumalla
toisiin ihmisiin. Prosessi auttoi kääntämään oman häpeäni voimavaraksi josta kirjoittaa.
Kirjoitin ensimmäisen version käsikirjoituksesta hakeakseni sillä Ylen, Avekin ja
Kirkonmediasäätiön ”Nuorten lyhytelokuvafestivaali” -hankkeen hakuun. Mieleenpainuvin
hetki lienee karsintavaihe, jossa päädyin omasta kirjoittajan komerostani kahdeksan
hanketta edustavan ihmisen eteen esittelemään, mistä olinkaan saanut nokkelan idean
kirjoittaa repeävästä esinahasta…
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Huijaan sen verran, että vastaan oopperalibretton. Yksi Sokeritehdas -hankkeessa
esitetyistä lyhyt oopperoista oli Jenna Viron kirjoittama Request (ohjaus Bálint Barcsai, musiikki Eeva Kontu). Requestissä nuori mies tilaa seksirobottikopion lapsuuden minästään.
Teos pohtii koneiden ja ihmisten törmäämiseen liittyviä moraalikäsityksiä sekä rikkonaisia
ihmisiä, jotka etsivät tapoja parantua. Teksti käsittelee empaattisella, mutta tarkalla
otteella hahmojaan, eikä jää kiinni pinnalliseen rankisteluun. Itseäni teoksessa kosketti
Konnun väkevä musiikki sekä Viron tekstin toiveikkuus siitä, että rikkovistakin
kokemuksista on mahdollista parantua.
käsikirjoittaja John Lundsten kysyy:
Mikä on positiivisin palaute, jonka olet saanut käsikirjoituksestasi / näytelmästäsi?
Repale -lyhytelokuvan viimeisiä versioita työstäessä sain kuulla Ylen dramaturgilta tekstini
olevan ”täydellinen”. Se on varmastikin tyhjentävin, huojentavin ja positiivisin palaute,
jonka olen koskaan saanut. Toki hikipisarat kohosivat otsalle viimeistään siinä vaiheessa,
kun tuota ”täydellisyyttä” piti lähteä pikkuisen vielä muokkaamaan kuvausversiota varten.
Entäpä, jos siinä sitten pilaa sen aiemmin saavutetun täydellisyyden?
Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan/käsikirjoittajan uralle?
Lapsuudesta saakka olen halunnut viihdyttää muita tarinoilla ja eläytymällä erilaisiin
roolileikkeihin. Lukioajan alussa nämä piirteeni olivat tiivistyneet haluun tulla elokuvanäyttelijäksi. Järjestäessäni itselleni tilaisuuksia päästä kameran eteen päädyin
kirjoittamaan tarinoita kuvattavaksi sekä myös ohjaamaan ja leikkaamaan niitä. Jossain
vaiheessa hattuja alkoi olla päässä liian montaa ja huomasin muutenkin viihtyväni
enemmän kameran takana, josta oli suorempi mahdollisuus vaikuttaa tarinankerrontaan
kokonaisuutena.
Turun ammattikorkeakoulun elokuvalinjalla leikkaaminen jäi vähemmälle ja käsikirjoitus
sekä ohjaus kirkastuivat painotuksekseni. Valmistuttuani huomasin, että arjessa on melko
lailla käytännöllisempää lähteä itsekseen kirjoittamaan, kuin itsekseen ohjaamaan. Siksi
olen päätynyt syventymään kirjoittamiseen. Nyt tosin alkaa jo olla kutina päästä
kirjoittamaan enemmän yhdessä, kuin itsekseen.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Pöytäroolipelit! Niissä yhdistyvät leikki, eläytyminen ja interaktiivinen tarinankerronta!
Roolihahmojen kautta pelissä improvisoitava tarina muistuttaa yhdessä kirjoittamista
monelta osin. Usein pelien tilanteet ja pelihahmot herättävät inspiraationi aiheista, joista
kiinnostun kirjoittamaan.
Oletko mukana kirjoittajayhteisöjen Käsikirjoittajien Killan / Tekstin toiminnassa?
Mitä yhteisön toiminta on tuonut sinulle?
Valmistuttuani olen ollut mukana Käsikirjoittajien Killan toiminnassa ja tapahtumissa.
Tuoreena käsikirjoittajana koen toiminnan antaneen hyvää vertaistukea työnhakuun allalla
sekä auttaneen tutustumaan kollegoihin. Tuntuu tärkeältä tietää, ettei ole alaan liittyvien
huoliensa kanssa yksin.