Käsikirjoittamisen Sylvi-palkinnot jaettiin Tampere Film Festivalilla

Sylvi-palkinnot jaettiin ansioituneille kotimaisille käsikirjoituksille Tampere Film Festivalin palkintoseremoniassa 7.3.2026. Elokuva-Sylvin sai Lauri-Matti Parppei elokuvakäsikirjoituksesta Jossain on valo joka ei sammu ja TV-Sylvin Niklas Lindgren sarjakäsikirjoituksestaan Kurjen kirous. Tänä vuonna käsikirjoittaja-ohjaaja Johanna Vuoksenmaa valitsi Elokuva-Sylvi-voittajan ja ohjaaja Saara Saarela valitsi TV-Sylvin voittajan finaaliteosten joukosta.

 

”Tällainen huomionosoitus esikoiselokuvalleni tuntuu häkellyttävältä. Taustani on raumalaisessa ja satakuntalaisessa, armottomassa tee se itse -underground-kulttuurissa, ja sitä merkityksellisempää on saada palkinto käsikirjoituksesta, joka perustuu juuri noihin kokemuksiin. Tavoitteemme oli innostaa jokainen katsoja perustamaan bändi, mutta yhtä paljon toivon, että se voisi myös inspiroida muitakin kirjoittamaan omaehtoisia ja omasta historiasta kumpuavia, paikallisia elokuvia”, Lauri-Matti Parppei kiittelee.

 

”Olen hyvin otettu, iloinen ja kiitollinen tästä palkinnosta. Sylvi-palkinnon jakava Sunklo on minulle rakas yhteisö, jolta olen saanut vuosien varrella niin kollegiaalista kannustusta kuin konkreettisia neuvoja. Sen tilaisuuksissa on myös käyty monet tähän sarjaan päätyneet, alan ilmiöitä ruotivat keskustelut ja ilmaa puhdistavat jupinat. Kurjen kirous onkin tietystä sapekkuudestaan huolimatta rakkauskirje elokuva- ja tv-alalle – erityisesti näyttelijöille, joiden rohkeutta ja sisukkuutta ihailen.

 

Haluan kiittää tuottaja Max Malkaa, joka tarjosi matkan varrella sekä näkemyksellistä tukea että resurssit pitkälle kirjoitusprosessille, sekä näyttelijä Kari Ketosta, joka oli aina valmis heijastelemaan tarinan teemoja kanssani”, Niklas Lindgren puolestaan kommentoi.

 

Molempien käsikirjoituspalkintojen suuruus on 2500 euroa ja ne rahoitetaan Kopioston keräämistä tekijänoikeuskorvauksista.

 

Elokuva-Sylvin finaalissa olivat Jossain on valo joka ei sammu lisäksi Teemu Nikin 100 litraa sahtia, Josefina Rautiaisen Huutamisen taito ja Reeta Ruotsalaisen Uhma. TV-Sylvin finaalissa olivat Kurjen kirouksen kanssa Eva-Maria Koskisen Pojken i grannhuset, Anna Dahlmanin, Anna Brotkinin, Niina Lahtisen ja Pirjo Heikkilän Rakkaat lapset, kausi 2 ja Pilke Salon, Milla X. Tuokkolan ja J. J. Vanhasen Räjähdysherkkä, kausi 2.

 

Elokuva-Sylvin perustelut:

 

”Jossain on valo joka ei sammu ei ole kirjoitus tai käsikirjoitus vaan nimenomaan elokuvakäsikirjoitus. Se hyödyntää kaikkia elokuvakerronnan mahdollisuuksia, kantaa jo tekstinä kuvaa ja ääntä, valoa, rytmiä ja leikkauksia niin taitavasti, että lukijan mieleen rakentuu väkevä, ehjä ja omaleimainen maailma.

 

Vaikka se maailma on alkuun apea ja kylmäkin, sitä lämmittää uskottava ihmisten välinen lämpö. Päähenkilön kamppailu mielenterveysongelmiensa kanssa tuntuu erittäin todelta, masennusta ei romantisoida, mutta sen syövereillä ei myöskään herkutella. Teos onnistuu olemaan samaan aikaan realistinen ja toivoa herättävä, mikä on varsinainen taikatemppu tässä ajassa ja maailmantilanteessa.

 

Jossain on valo joka ei sammu piirtää eri tavoin epätäydelliset henkilönsä niin tarkasti ja hellästi, että heidät voi paitsi nähdä ja kuulla, myös jopa haistaa. Ihmisten väliset suhteet eivät ole yksinkertaisia eivätkä yksisävyisiä vaan alati muotoaan etsiviä prosesseja.

 

Epätodennäköiset ystävyydet, ihmisten halu auttaa ja tukea toisiaan sekä luomisen ja yhdessä tekemisen parantava voima muodostavat sen valon, joka ei sammu, kun käsikirjoitus on luettu.

 

Lukiessa herää vain epärealistinen toive: Kunpa joku katsoisi edes hetken kaikkia maailman ihmisiä samalla lempeydellä, kuin kirjoittaja on näitä luomiaan henkilöitä katsonut.”

 

 

TV-Sylvin perustelut:

 

”Kurjen kirous nousi esiin uudenlaisen muodon, tiukan absurdin mustan huumorin ja piinaavan ajankohtaisen itsekeskeisen päähenkilönsä ansiosta. Ihminen – tai kenties vain miesnäyttelijä – ei tunnu koskaan muuttuvan, ei pysty oppimaan vihreistään, ei näkemään itsekkyytensä aiheuttamaansa vahinkoa, eikä varsinkaan olemaan tasapainoinen läsnä oleva isä. Päähenkilö etsii koko sarjan ajan ’pieleen menneeseen’ elämäänsä syyllisiä kaikista muista kuin itsestään, ja vaikka hän käy totuuden äärellä, ei hän sitä kuitenkaan pysty havaitsemaan. Päähenkilön täysi kyvyttömyys ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja teoistaan ironisoi oivaltavasti yksilökeskeistä ja menestykseen perustuvaa aikaamme. Samalla se ironisoi kaikin keinoin eteenpäin pyrkivää miestä ja isää, joka on tottunut aina ennen saamaan kaiken haluamansa, mutta vanhetessaan ei enää saavutakaan samaa huomiota ja menestystä. Dialogi on ajassa kiinni, se on viiltävän hauskaa ja tarkkaa sekä absurdit tilanteet viedään häpeän, itsesäälin ja epätoivon äärirajoille.

 

Sarja rakentuu perustelluille kuljetuksille eri aikatasoissa, mikä lisää jännitettä ja pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Täysin ehdottoman päähenkilö Akin lisäksi sarjassa on liuta upeasti kirjoitettuja sivuhenkilöitä, jotka kaikki jäävät yksi kerrallaan Akin itsekkyyden jalkoihin. Sarjaa voisi ehkä kuvata sisäpiirivitsiksi koska se peilaa elokuva-ja tv-alaa näyttelijäntyön kautta, mutta mielestäni se käsittelee traagisen komedian keinoin paljon laajempia inhimillisiä teemoja kuten kykyä kohdata omat pelkonsa ja puutteensa.

 

Itseironia ei ole helppo laji, mutta tässä sarjassa siinä on onnistuttu! Kirous löytyykin lähempää kuin lukija osasi aavistaa, ja huolimatta kaikesta kyynisyydestä ja henkilöiden alhaisista motiiveista, kirjoittaja tuntuu lopuksi antavan hyvin inhimillisen elämänohjeen, joka on tavoittelemisen arvoinen.”

 

 

Tekijäesittelyt:

 

Niklas Lindgren on toiminut pääkäsikirjoittajana muun muassa Tv- sarjoissa Pasila 2,5 – the spin-off, Kimmo ja Jättekiva, jonka hän loi yhdessä Karoliina Lindgrenin ja Chris Gummeruksen kanssa. Jättekiva kilpaili Series Mania – festivaalilla 2018. Niklas on kirjoittanut Karoliina Lindgrenin kanssa myös pitkät elokuvat Lomasankarit ja Huonot naiset, joka palkittiin 2022 Galway Film Fleadh – festivaalilla Peripheral visions-palkinnolla. Kurjen kirous toi hänelle Kultainen Venla -ehdokkuuden vuoden käsikirjoittajana ja ohjaajana.


Lauri-Matti Parppei
 on raumalaislähtöinen muusikko, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Jossain on valo joka ei sammu sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla ACID-sarjassa keväällä 2025, ja sen tarina perustuu vahvasti omakohtaisiin kokemuksiin satakuntalaisen underground-kulttuurin maailmassa. Lauri-Matti on myös Musta valo -yhtyeen laulaja-kitaristi, ja taidemuodosta riippumatta hänen työnsä käsittelevät usein yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja ystävyyttä.

 

 

*** 

 

Sylvi-palkintoa on jaettu vuodesta 2011 alkaen. Palkinto myönnetään vain tekstin, ei elokuvan tai sarjan perusteella. Sen ovat voittaneet lukuisat suomalaiset eturivin käsikirjoittajat. Sylvi palkinto on jaettu vuodesta 2021 lähtien sekä parhaalle elokuva- että sarjakäsikirjoitukselle.

 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on vuodesta 1921 toiminut, kirjailijoiden itsensä perustama alan ammattilaisten ammatti- ja etujärjestö. Yhdistyksessä on yli 600 jäsentä, jotka kirjoittavat näytelmiä sekä elokuva-, tv-, kuunnelma- ja multimediakäsikirjoituksia.

 

Voittajien pressikuvat ja tiedotemateriaalit löytyvät täältä.

Kuvia palkintotilaisuudesta löytyy Tampere Film Festivalin verkkosivuilla.

 

 

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

 

Leena Kärkkäinen

viestintäkoordinaattori

leena.karkkainen (at) sunklo.fi

+358 44 491 5490

Discover more from Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading