Minä töissä: näytelmäkirjailija Tuomo Rämö
Tuomo Rämö
Olen Tuomo Rämö, näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Olen työskennellyt freelancerina monissa teattereissa kuten vaikkapa Teatteri Jurkassa, Tampereen Teatterissa ja Lahden, Turun ja Lappeenrannan kaupunginteattereissa. Ohjaan enimmäkseen kirjoittamiani näytelmiä ja sovituksia. Tunnun saavan esityksen materiaaliin paremman otteen, jos se on käynyt ns. omien sormien läpi. Ehkä näyttämölle ajatteleminen on sen verran kokonaisvaltaista, että sitä mielellään haluaa vaikuttaa myös dramaturgiaan, tekstin rytmiin jne. Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen.
Omien tekstien lisäksi tykkään myös sovittaa proosaa tai muuta materiaalia näyttämölle. Olen sovittanut sekä klassikoita, kuten Dostojevskiä, Kafkaa, Jotunia, että uudempia kirjailijoita kuten Liksomia ja Hyyrystä. Olen myös tehnyt paikkasidonnaisia esityksiä, kuten vaikkapa ympäri Helsingin Malmia sijoittuneen M – merkintöjä yhden malmilaisen tapauksesta. Olen myös ollut osana parin tv-sarjan käsikirjoittamista, mikä oli mukavaa.
Kirjoittamistani näytelmistä voisi nostaa esiin Lahden kaupunginteatterissa keväällä 2025 esitetyn Onnekkaat. Olin suunnitellut ja kirjoittanut näytelmää monta vuotta ja se onnistui mielestäni hyvin. Sovituksista voisi mainita Antti Hyyrysen Viimeinen Atlantis -romaanin sovituksen, jonka ohjasin Lappeenrannan kaupunginteatteriin 2022. Viimeinen Atlantis palkittiin vuoden teatteriesityksenä.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Minulla oli muutama päivä sitten ensi-ilta, joten juuri nyt valmistelen paikkausohjeita kahteen ohjelmistossa tällä hetkellä olevaan näytelmään. Minusta paikkausta tai pikapaikkausta auttaa, jos olen etukäteen purkanut paperille kunkin hahmon keskeiset motiivit, kohtaus kohtaisesti tärkeät asiat ja ylipäätään syyn olla mukaan näytelmässä. Nämähän ovat toki kirjoittamisen ja ohjaamisen jälkeen hyvin muistissa, ja siksi teenkin ne yleensä aika pian ensi-illan jälkeen. Ehkä tämä “tapa” helpottaa itselle myös luopumisprosessia, kun saa vielä hetken viettää aikaa hahmojen ja näytelmän teemojen parissa. Tämän lisäksi alan pikkuhiljaa tutustua taustamateriaaliin seuraavaa päihteisiin liittyvää esitystä varten.
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Viimeisin teos on KOM-teatterissa tällä viikolla ensi-iltansa saanut Taival, joka perustuu Antti Hyyrysen lyyrikoihin Stam1na-yhtyeen samannimiseltä levyltä. Taival käsittelee muistoja, kuolemaa, kohtaamisen vaikeutta ja vanhemmuutta. Esityksen aihe ja maailma olivat vaivanneet minua jo pitkään. Erityisesti minua kiinnosti kuolemaan liittyvä ainutlaatuisuuden ja arkisuuden ristiriita. Kuoleman lopullisuus voi muuttaa tiistai-illan makaroonilaatikon rakkaaksi muistoksi ja taas toisaalta läheisen ihmisen kuoleman kautta törmää moniin viranomaistahoihin, jotka “vain” tekevät asiallisesti työtään.
Arkisen ja kohottuneen, joskus irvokaskin, yhteensovittaminen kiinnosti minua. Olin etsinyt pidemmän aikaa sopivaa muotoa näistä havainnoista kirjoittamiseen. Kuunneltuani Stam1na-yhtyeen levyä tajusin, että sen unenomainen matka voisi toimia sopivana kulmana siihen, josta katsoa aihetta. Prosessi itsessään oli jossain dramatisoinnin ja oman näytelmän välimaastossa. Lyyrikat tarjosivat maailman ja tunnelman, jossa näytelmä tapahtuu, mutta draama ja tarina täytyi luoda itse. Antoisinta kirjoittamisessa oli seurata jonkun toisen ajattelua ja jatkaa siitä eteenpäin.
Tämän lisäksi Lappeenrannan kaupunginteatterissa pyörii vielä tämän kevään kirjoittamani ja ohjaamani Karjalainen juttu, joka sai ensi-iltansa viime syksynä. Se on osin omakohtainen tragikomedia evakkouden vaikutuksista ja kotiseutumatkoista, joita tehtiin rajantakaiseen Karjalaan. Muistamisen kanssa ollaan siis tekemisissä näissä molemmissa esityksissä.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Tykkään lukea näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Luin vasta uudestaan Leea Klemolan Minä, askartelijan. Vaikutuin jälleen Klemolan taidosta kuvata hahmojen sisäisiä ristiriitoja. Voisi sanoa sen olevan jopa oppikirjamateriaalia tällä saralla.
Tämän ohella olen katsonut Twin Peaksia ja Heated Rivalrya. Molemmissa on kirjoitettu innostavasti halusta ja houkutuksesta. Molempien kohdalla tuli palattua tiettyihin hetkiin uudestaan: miten vaikkapa tämä kuljetus oikein menikään, kun se tuntui niin vaikuttavalta katsoessa.
näytelmäkirjailija Juti Saari kysyy:
Mitä parenteesit merkitsevät sinulle?
Paranteesit ovat yhtä tärkeitä kuin vaikkapa repliikit. Ajattelen, että ne kertovat jotain oleellista, jota ilman kokonaisuutta tai tilannetta on mahdoton ymmärtää.
Pyrin pitämään paranteesit toiminnallisina – runollisina. En juurikaan kuvaile asioita, vaan koitan ensisijaisesti kertoa mitä tapahtuu, mitä joku tekee. Jos kohtaukselle on keskeistä jokin tietty tunnelma, yritän avata sitä tavalla, joka ei ole konkreettinen vaan enemmän vertauskuvallinen. Esimerkiksi kirjoitin Taival-näytelmän johonkin versioon paranteesiin:
Pöytään nostetaan höyryävä makaroonilaatikko. Silloin kaikki jäätyy ja jotain raksahtaa rikki.
Pidän myös sanattomista kohtauksista näyttämöllä ja yritän yleensä sijoittaa niitä mukaan näytelmiin. Tällöin, luonnollisesti, paranteesi on ainoa, miten kohtausta voi tulkita.
Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan/käsikirjoittajan uralle?
En ole erityisen hyvä kirjoittamaan asiatekstiä, eikä minulla ole runoja pöytälaatikossa. Ylä-asteen äidinkielenopettaja sattui kerran olemaan katsomassa kirjoittamaani näytelmää ja sanoi minulle narikkajonossa: “Tuomo, en olisi ikinä uskonut, että sinä elätät itseäsi kirjoittamalla.” Oikeastaan ainoa tapa, miten kirjallinen ilmaisu tuntuu minulle luontevalta, on näyttämön kautta. Repliikit, tilanteet, miten jostain hetkestä leikataan toiseen ja mikä johtaa mihinkin, on loputtoman kiinnostavaa. Voisi siis sanoa, että pidän dramaturgiasta. Miten rakenne toimii: mitä se näyttää tai rajaa ulos.
MInulla on harrastajateatteritausta ja aloitin näyttelemisestä niin kuin moni harrastaja. Aika pian minua alkoi viehättää katsomossa istuminen ja sitten pikkuhiljaa tekstien ja proosan sovittaminen näyttämölle. Ja omien näytelmien kirjoittaminen vetää puoleensa vuosi vuodelta enemmän. Uskon, että siinä on joku tapa jäsentää ja hahmottaa maailmaa, tunteita sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta. Näyttämö sekä sitä ennen Word-tiedosto ja muistikirja, ovat turvallisia paikkoja tutkia olemista ja todellisuutta. Se on tapa olla ja ajatella.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Unet ja muistot. Usein joku tilanne monenkin vuoden takaa alkaa pyöriä mielessä ja siitä tekee mieli kirjoittaa. Myös unessa saattaa olla muunnos jostain hetkestä, joka saattaa johtaa johonkin uuteen ajatukseen.
Perheenjäsenet ja sukulaiset. Arkinen tilanteet ja tavat sekä niihin liittyvät valinnat, joita ei ole harkittu hirveän pitkälle, kiinnostavat. Mitä kaikkea niihin sisältyy ja mitä maailmoja ne avaavat. He ovat usein myös älykkäitä, hauskoja ja osin raskaita. Inspiroivia siis.
Muiden tekemät teokset. Katson mielelläni teatteria, elokuvia, maalaustaidetta ja olen innokas lukija. Vaikutun usein jostain yksityiskohdasta tai tunnelmasta. Esimerkiksi viime aikoina olen katsellut paljon Katja Langin maalauksia. En tiedä miksi.
Kirjoittamiseen liittyvä vinkki kollegoille.
Jukka Asikainen opetti minulle aikoinaan kirjoittamista ja muistaakseni hän sanoi kerran, kun en saanut ajatuksia oikein kasaan ja paperille: “Kunhan nyt kirjotat jotain, niin sen voi sitten myöhemmin korjata.” Olen koittanut noudattaa tätä.