Minä töissä: näytelmäkirjailija Sara Koiranen
Sara Koiranen
Olen ennen kaikkea näytelmäkirjailija ja dramaturgi, eri rooleissa pyörivä teatterintekijä. Työni jälkiä on voinut kokea Turussa, Tampereella ja Helsingissä: viimeisin näytelmäni Tiikeriooppera sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa keväällä 2024.
Mikäli suunnitelmani pitävät, valmistun maisteriksi dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmasta Teatterikorkeakoulusta ensi keväänä.
Mitä on työpöydälläsi tällä hetkellä tai mikä teos saa ensi-iltansa piakkoin?
Parhaillaan työstän esitystä nimeltä little_star95 – ooksä online? Esitys saa ensi-iltansa torstaina 7.8. Studio Pasilassa osana Nykyesityksen näyttämö -hanketta. Näytöksiä on 20.8. saakka, lämpimästi tervetuloa!
Kerro viimeisimmästä teoksestasi.
Little_star95 käsittelee tyttöyden, nuoruuden ja internetin risteystä ja risteymiä. Olemme palanneet työryhmän kanssa omaan nuoruutemme ja naiseksi kasvamisen kokemuksiimme, joita reflektoimme osana tätä esitystä. Esityksen keskeisenä olosuhteena toimii nollari-internet, jossa on jotain viattomampaa ja vilpittömämpää kuin tämän päivän sosiaalisessa mediassa. Toimin produktiossa koollekutsujana ja dramaturgina, ja olen työstänyt esityksen käsikirjoitusta yhdessä esityksen toisen dramaturgin kanssa.
Tällä hetkellä tekoprosessi rinnastuu mielessäni murrosikään: kaikki tuntuu varsinkin nyt ensi-iltaviikolla valtavan suurelta ja tärkeältä (asiasta tai kysymyksestä riippumatta). Prosessin aikana on ollut valtavan kevyitä, helppoja ja ihania hetkiä, mutta myös teinien mielenmaisemasta tuttuja syviä epätoivon ja kauhun tunteja. Työryhmään kuuluu lisäkseni viisi upeaa taiteilijaa, joiden kanssa yhdessä rakennetusta maailmasta voin olla todella ylpeä.
Mikä näytelmä tai käsikirjoitus on tehnyt sinuun viime aikoina vaikutuksen?
Olimme dramaturgiopiskelijoiden kanssa viime syksynä opintomatkalla Lontoossa, jossa näimme Lost Dog -tanssiteatteriryhmän esityksen Ruination. Esitys oli päällekirjoitus Medeian myytistä. Se oli valtavan taidokas sommitelma musiikkia, tanssia ja teatteria, jossa limittyivät kysymykset halusta, oikeudesta ja tarinoista. Oikeastaan kaikki yritykset aukikirjoittaa kokemani tuntuvat liian vähätteleviltä. Esityksen jälkeen olen lähettänyt ystävilleni viestejä, joissa julistin nähneeni elämän parhaan esityksen ja olevani hauraassa tilassa. Muistan itkeneeni täysin holtittomasti esityksen aikana ja sen jälkeen. Toivon hartaasti, että joku toisi tämän esityksen Suomeen!
Lyhyesti palatakseni viime aikoina itseäni ilahduttaneisiin teoksiin: kesällä olen saanut suurta iloa Samppalinnan kesäteatterin Jagellonica -musikaalista, Turun ylioppilasteatterin Kielletty hedelmä -sovituksesta sekä Lena Dunhamin uudesta Too Much -sarjasta Netflixissä.
Mikä sai sinut ryhtymään näytelmäkirjailijan uralle?
Tarinani lienee jokseenkin klassinen: halusin näyttelijäksi, ja lukion jälkeen tähtäsin siihen. Koulujen ovet eivät kuitenkaan auenneet, ja päädyin opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistoon. Yliopisto-opintojen aikana jatkoin teatterin tekemistä ja halusin kokeilla siipiäni ensimmäistä kertaa näytelmäkirjailijana. Lopulta Turun punaisia naisia käsitellyt esikoisnäytelmäni Suden nälkä vuonna 2018 sai niin paljon kiitosta ja kannustusta, että havahduin tekijyyteeni aivan uudella tavalla. Olin kelpo näyttelijä, mutta parempi näytelmäkirjailija. Tuosta hetkestä alkoi tieni kohti alan koulutusta. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen päästessäni luomaan maailmoja kirjoittaen ja katsomosta käsin, esiintyjänä olisin liian levoton.
Mikä sinua inspiroi tällä hetkellä?
Minua inspiroivat tekijänä vuodesta toiseen samat asiat: yksilön ja yhteiskunnan väliset ristiriidat ja suhteet, moderni poliittinen historia, tunteet, melodraama, humanismi. Palaan näiden aiheiden ja teemojen äärelle uudelleen ja uudelleen. Juuri nyt mielessä on myös omien maneerien ja lempimuotojen lempeä haastaminen. Aina jonkin uuden luominen ei ole minulle itseisarvo, mutta jonkin ainutlaatuisen ja itselle toden on.
Mistä pitäisi kirjoittaa enemmän tai mistä haluaisit itse kirjoittaa enemmän?
Olen pohtinut paljon viime aikoina humanismin ja feminismin sekä toisaalta psykologian ja feminismin suhdetta. Jos jollakulla on vinkata teoksia tai aineistoa, lähetä sähköpostia sarakoirane (at) gmail.com!
Näytelmäkirjailija Heikki Paavilainen kysyy:
Löydätkö positiivista tästä maailmasta tänä päivänä?
Kaikista veret seisauttavista kauhuistaan huolimatta maailma on valtavan kaunis: se on täynnä uteliaita sieluja, jotka haluavat toisilleen hyvää ja jotka eivätkä vaikene pahan edessä. Ihmisten järjestäytyminen ja halu luoda taidetta ja kauneutta pitävät minut järjissäni.