Historiaa
Suomen Näytelmäkirjailijaliitto syntyi suomalaisten näytelmäkirjailijain yksituumaisuuden tuloksena 3. maaliskuuta 1921. Se ryhtyi ponnekkaasti valvomaan jo pitkään ja räikeästi poljettuja esitysoikeuksia. Kirjailijoilla oli huoli toimeentulosta, mutta he halusivat myös edistää kotimaista näytelmäkirjallisuutta ja kohottaa näyttämöharrastuksen asemaa.
1920-luvun kansalaissodan jäljiltä hajalla ollut kansa tarvitsi vahvoja tekijöitä, yhdistäjiä. Näytelmäkirjailijaliiton luotsasivat taipaleelle kokeneet tekijät; satakuntalainen Kaarle Halme toimi puheenjohtajana ja pohjalainen Artturi Järviluoma sihteerinä, tottuneita ja tunnettuja sanankäyttäjiä kumpikin.
Liiton ensimmäinen hallitus takasi pankin myöntämän lainan omilla nimillään. Näin näytelmiä välittävä ja niiden tekijänoikeuksia valvova toimisto sai konttorikaluston. Rahaa tarvittiin myös painatustöihin ja esityksiä valvovan asiamiesverkoston luomiseen. Kirjailijoiden palkkioiden perintää helpotti laajan valmistelutyön tuloksena syntynyt 1927 voimaan tullut uusi tekijänoikeuslaki.
Näytelmäkirjailijaliitto antoi jo ensimmäisinä vuosinaan liikettä maan teatterielämään. Myös pieniä, mutta tärkeitä asioita toteutui: toimisto sai 1924 puhelimen ja viisi vuotta myöhemmin laskukoneen. 1931 valtio myönsi liitolle ensimmäisen apurahan raha-arpajaisten voittovaroista. Vuonna 1926 perustetun Suomen Yleisradion kanssa päästiin 1934 melko edulliseen sopimukseen.
Sotien vuodet varjostivat pitkään liiton toimiston työtä ja kirjailijain toimeentuloa. Mutta sitten 1948 Suomessa esitettiin peräti 328 kotimaista näytelmää.
Kolmihenkinen toimisto sai kipeästi tarvitsemansa tilat 1952 Vironkadun varrelta. Tehtävät kasvoivat, palkkioneuvottelut tulivat entistä monimutkaisemmiksi eikä vähiten televisiotoiminnan alkaessa.
Liiton perustehtävät eivät ole vuosikymmenten myötä paljon muuttuneet. Näytelmäkirjailijain yleisten etujen (apurahat, palkinnot, eläkkeet, lainsäädäntö) valvontaa tehostavat liiton yhteydet eri taiteilijajärjestöihin ja julkishallintoon. Yhteistyöllä pohjoismaisten järjestöjen kanssa on pitkät perinteet.
Valtion esitystuki ammattiteattereissa vuosittain esitetyille kotimaisille näytelmille on syntynyt liiton aloitteesta. Sen taustana olivat jaosta poistuneet näytelmäkirjailijoille myönnetyt valtionpalkinnot. 1975 alettiin myöntää Kiitos kotimaisesta näytelmästä -adressia vuosittain kulloinkin aina sille teatterille, jolla oli näytäntövuonna ollut eniten kotimaisia ensi-iltoja. Kirjailijoille suunnattua Lea-palkintoa on jaettu vuodesta 1985.
Suomalainen teatteri ja sen katsojat luottavat kotimaiseen näytelmään, jonka asema on edelleen vankka. Kansainvälistymisen yhä kasvaessa Näytelmäkirjailijaliitto on osaltaan myös tärkeä suomen kielen puolustaja. Draama on kirjallisuuden yksi päälaji, se vie sanataiteen kehitystä eteenpäin.
Yhdistyksen ylintä päätäntävaltaa edustaa kymmenestä kirjailijasta koostuva hallitus sekä kerran vuodessa koolle kutsuttava vuosikokous. Hallitus valitsee liittoon jäseniä hakemusten perusteella.
Arto Seppälä