Käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Sami Keski-Vähälä: “Järjestöroolissa näkee inhottavalla tavalla alan kipupisteet”
Sami Keski-Vähälä väistyi keväällä Sunklon puheenjohtajan paikalta. Vuosikymmenen hallituksessa istunut Keski-Vähälä on ylpein siitä, että Sunklo on onnistunut pysymään mukana av-alan mullistuksessa ja tarjonnut tukea sopimuksissa. Eniten harmittaa se, etteivät teatterit suostu edelleenkään maksamaan näytelmäkirjailijoille etupainotteisesti. Se ei edes tulisi kalliiksi, Keski-Vähälä sanoo.
Tänä keväänä Sunklon pitkäaikainen puheenjohtaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä väistyi järjestön puheenjohtajan pallilta. Tehtävässä aloitti käsikirjoittaja Katri Myllyniemi.
“Eikö ole niin, että on syytä poistua silloin, kun kukaan ei ole vielä sanonut sitä ääneen?” Keski-Vähälä naurahtaa.
Kahdeksan vuotta puheenjohtajana, sitä ennen varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä ollut Keski-Vähälä lähti Sunklon toimintaan alkuun kollegansa Paavo Westerbergin pynnöstä.
Yksi syy hakeutua mukaan oli halu ymmärtää käsikirjoittajien mullistuvaa maailmaa.
“Tämä oli kutakuinkin sitä aikaa, kun Netflix aloitti toimintansa ja streamereiden tulon myötä ihmiset alkoivat katsoa tv-sarjoja eri tavalla. Tv-ala oli muuttumassa rajusti. Se kiinnosti minua, että miten saisi näköalaa tähän asiaan. “
Toinen syy liittyi pitkäaikaiseen ongelmaan näytelmäkirjailijoiden palkitsemismallissa: toisin kuin muiden työryhmän jäsenten ansiot, näytelmäkirjailijoiden tulot ovat riippuvaisia esityksen lipputuloista – ja jos esitys syystä tai toisesta peruuntuu, rahaa ei tule. Näytelmäkirjailijoilla ei ole oikeutta tuloihin sidottuun sosiaaliturvaan, oikeus perusturvaan vaihtelee ihmisten tilanteiden mukaan. Keski-Vähälä oli kokenut tämän itse, kun hän ei vakavan sairauden vuoksi pystynyt tekemään töitä yli puoleen vuoteen ja uhkasi jäädä ilman tuloja. Hän ratkaisi tuolloin tilanteen tekemällä töitä, vaikka ei ollut työkykyinen.
Hallitusrooliin vei myös muiden hyväksi tehtävän työn suoma vastapaino taiteellisen tekemisen minäkeskeisyydelle, Keski-Vähälä sanoo.
Hän pitää Sunklon tärkeimpänä tehtävänä sen antamaa apua sopimusasioissa.
“Suomessa ei ole käsikirjoituspuolella käytännössä agentteja, joten Sunklo on ainoa paikka, josta saa oikeasti kunnolla apua. Toiminnanjohtaja voi olla yksittäiselle jäsenelle rahallisesti aivan tavattoman hyödyllinen henkilö.”
Myös Sunklon sosiaalinen rooli on tärkeä.
“Kollegoitten tapaaminen ja ongelmien jakaminen pienentää ongelmia.”
Keski-Vähälä kertoo olevansa ylpeä siitä, että järjestön tapahtumat kiinnostavat enenevissä määrin. Erityisesti käsikirjoittajajäsenten määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina.
Kevyttä puuhaa puheenjohtajuus ei ollut.
“Järjestöroolissa näkee inhottavalla tavalla alan kipupisteet, jotka eivät kaikki kosketa itseä”, Keski-Vähälä sanoo.
“Puheenjohtajan työn turhauttavin puoli on se, että muutamassa vuodessa oppii tajuamaan mitä pitäisi tehdä, mutta siihen ei riitä aikaa. Sitä kokee puheenjohtajana jatkuvaa riittämättömyyttä: [sitä tietää että] tuonne olisi hyvä mennä, tuonne olisi hyvä lobata ja tuonne olisi hyvä kirjelmöidä, mutta ei vain ehdi tehdä niitä asioita. Työhön saa menemään aikaa niin paljon kuin sitä vain on.”
Puheenjohtaja vastaa siitä, että yhdistys hoitaa hallintonsa, pitää hallituksen kokoukset sekä toimii neljän työntekijän työnantajana ja rekrytoi uudet tekijät. Samalla hän on yhdessä toiminnanjohtajan kanssa yhdistyksen kasvot moneen suuntaan: jäsenistöön päin, lobattavien tahojen suuntaan ja kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä. Puheenjohtaja tekee kotimaassa myös yhteistyötä muiden järjestöjen – erityisesti Näyttelijäliiton ja Suomen elokuvaohjajaliitto Selon – kanssa. Lisäksi puheenjohtaja on se, joka neuvottelee sopimukset toiminnanjohtajan työparina Ylen ja Suomen Teattereiden kanssa.
Erityisesti lainsäädäntöön vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä: Suomessa tuli keväällä voimaan uusi tekijänoikeuslaki, joka perustuu vuonna 2019 hyväksyttyyn EU:n uuteen tekijänoikeusdirektiiviin. Sunklon kansainväliset yhteistyöjärjestöt aloittivat lobbaamisen aiheeseen liittyen jo ennen viime vuosikymmenen puoliväliä, Keski-Vähälä muistelee.
Hän sanoo kokeneensa, että vuosi vuodelta työtä tuli enemmän. Yksi syy siihen on sosiaalisen median kasvanut tahti.
“Oletus siihen, että järjestö reagoi nopeasti asioihin kasvatti työmäärää. Ihmiset eivät malta odottaa. Nykyinen 24/7-viestiminen luo järjestöille päänsärkyä: ajatus että ollaan koko ajan olemassa, reagoimassa, kommentoimassa, vastaamassa kritiikkiin ja vaatimassa. Koska järjestöissä on töissä ihmisiä, jotka tekevät tietyn tuntimäärän, se menee helposti niin, että luottamushenkilöt kantavat 24/7 viestintää.”
Parasta työssä olivat ihmiset: Keski-Vähälä tutustui niin Euroopan sisarjärjestöissä kuin kotimaassa valtavaan määrään kollegoita.
Mitkä sitten ovat viime vuosien suurimmat muutokset, ja miten ne ovat vaiikuttaneet alan tekijöihin?
Keski-Vähälä vastaa ala kerrallaan: puhutaan ensin elokuvien käsikirjoittajista.
Kansainvälisillä festivaaleilla suomalaisella elokuvalla menee mainiosti: viime vuosina on juhlittu Daniela Hakulisen ja Ilona Ahdin käsikirjoittama Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa, Andris Feldmanisin, Livia Ulmanin ja Juho Kuosmasen Rosa Liksomin romaanin pohjalta käsikirjoittamaa Hytti numero 6:a, Eeva Putron käsikirjoittamaa Tovea, Ilja Rautsin käsikirjoittamaa Pahanhautojaa ja Aki Kaurismäen käsikirjoittamaa Kuolleet lehdet -elokuvaa.
”Se ei ole kuitenkaan koko kuva. Elokuvayleisö ei ole täysin palannut koronan jälkeen, ja se on valtava ongelma elokuvateattereille mutta myös tuotantoyhtiöille”, Keski-Vähälä sanoo.
“On vaikea nähdä, johtuuko ajoittainen yleisön vähyys liian monista nimekkeistä teattereissa vai pysyvästä kulutuskäyttäytymisen muutoksesta”, hän täsmentää.
Alan tilanne on kuitenkin huolestuttanut jo pitkään.
Suomessa elokuvien budjetteja – ja käsikirjoittajien tuloja – ei ole pystytty paljoa nostamaan, ja elinkustannusten nousu tuntuu pidentävän takamatkaa jatkuvasti, Keski-Vähälä sanoo.
“Jos käsikirjoittajat pitävät keskenään seminaareja, viime vuosina on ollut aika usein puheenaiheena, että miten pysyä käsikirjoittajana elokuva-alalla, miten ei siirryttäisi tv-puolelle. Se on maailmanlaajuinen trendi. Sitä isoa pyörää vastaan on ollut vaikea taistella.”
Samalla Keski-Vähälä muistuttaa, että virta voi kääntyä nyt toiseenkin suuntaan, kun tv-toimijat vähentävät nyt tilauksiaan.
Entä näytelmäkirjailijat, mitä heidän maailmassaan tapahtuu?
“Aina puhutaan, että kotimaiset näytelmät vähenevät ja vähenevät. Tinfon tilastojen ja Lea-palkintoehdokkaiden perusteella voi päätellä, että asiat eivät ole niin huonosti. Pohjoismaalaisittain tilanne on kohtuu hyvä: edelleen tilataan uusia näytelmiä.”
Toisaalta kantaesitykset perustuvat usein kirjoihin, tositapahtumiin tai todellisiin henkilöihin. Musikaalien tulo teattereihin ympäri maata syö tilaa perusdraamalta, Keski-Vähälä sanoo.
Hyvää on se, että viime vuosina on tapahtunut myös laitosteattereiden seinien avautumista. Taiken ja yksityisten säätiöiden tukemat erillisprojektit ovat tuoneet vapaita ryhmiä yhteistyöhön laitosteattereiden kanssa ja laitokset ovat alkaneet tehdä enenevässä määrin yhteistyötä myös keskenään.
Laitosteattereiksi kutsutaan eri puolilla maata sijaitsevia kaupunginteattereita, joille maksetaan vuosittain valtionosuuksia toiminnan pyörittämiseen. Valtionosuusjärjestelmän piirissä on viitisenkymmentä teatteria.
Rahoituksen ansiosta myös vapaille ryhmille kirjoittavat näytelmäkirjailijat ovat saaneet töitään esille uudessa kontekstissa, myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
“Yhteistyö on väistämätöntä ja välttämätöntä”, Keski-Vähälä näkee.
Näytelmäkirjailijoiden taloustilanne ei silti ole kummoinen. Yli kymmenen vuoden takaisessa Helsingin Sanomien haastattelussa Sami Keski-Vähälä totesi, että “joutuu kirjoittamaan aivan helvetisti, että tällä voi elää Suomessa.”
Tilanne ei ole muuttunut mihinkään, viisikymppinen Keski-Vähälä sanoo nyt.
“Jos rehellisesti katsotaan esimerkiksi minkäikäisiä ihmisiä on käsikirjoittajina ja näytelmäkirjailijoina: minua vanhempia on aika vähän. Se tarkoittaa, että se ei ole ollut kauhean houkuttavaa helvetin isojen työmäärien ja jatkuvan epävarmuuden vuoksi.”
“Ihmiset ajautuvat hommiin, joissa ovat paremmin turvassa eivätkä niin jyrän alla – kuka vaihtaa kokonaan alaa, kuka tuottajaksi tai vain yhteen yritykseen kirjoittamaan kuukausipalkalla, kuka opettamaan.”
Näytelmäkirjailijoiden julkinen tukeminen on vähentynyt: näytelmäkirjailijoille suunnatun kantaesitystuen poistaminen vuonna 2015 teki pienille näyttämöille kirjoittamisesta vielä aiempaakin vähemmän taloudellisesti kannattavaa, Keski-Vähälä sanoo.
Näytelmäkirjailijoiden lipputuloihin perustuva palkkiomalli – yksi Keski-Vähälää Sunkloon ajanut aihe – ei ole hänen puheenjohtaja-aikanaan hievahtanut. Siksi teattereita edustavalla Suomen Teatterit -etujärjestöllä ja näytelmäkirjailijoilla ei ole voimassa olevaa sopimusta.
Näytelmäkirjailijoiden turvaton asema on jäänyt korpeamaan, Keski-Vähälä myöntää.
“Näytelmäkirjailijat eivät ole saaneet sellaista sopimusta, jossa tulo maksettaisiin jollain tavalla etupainotteisesti. Jolloin näytelmäkirjailija altistuu koronan kaltaisille riskeille – tai vaikka sille, että näyttelijä saa sairauskohtauksen ja kaikki esityksen perutaan”, Keski-Vähälä sanoo.
“Sitä ei olisi kauhean vaikea korjata, eikä se maksaisi kovin paljon. Mutta siihen ei meinaa löytyä yhteistä tahtotilaa, koska se on teattereille saavutettu etu ja siitä ei vain luovuta.”
Valtapositiosta käsin ei useinkaan tehdä myönnytyksiä. Näytelmäkirjailijoilla taas ei ole neuvotteluvipua.
“Me ei voida mennä lakkoon, voidaan vain käydä inisemässä”, Sami Keski-Vähälä tiivistää.
Koska näytelmäkirjailijat omistavat tekijänoikeuksia, he eivät ole työntekijöitä. Siksi he eivät voi mennä lakkoon, eikä Sunklo ole ammattiliitto. EU:n kilpailulainsäädännön vuoksi Sunklo ei ole voinut edes julkaista minimihintoja alan työlle. Kun toinen Espanjan käsikirjoittajien killoista vuosia sitten julkaisi suositushinnat, se sai sakot, Keski-Vähälä kertoo.
“Asia tulee nyt uuden EU-tason lainsäädännön myötä muuttumaan ja asiassa on jo useammissakin maissa edetty. Toiveeni on, että myös Sunklo tekisi näin tulevaisuudessa.”
Suurin mullistus on tapahtunut av-käsikirjoittajien parissa.
“Streamereitten vaikutus ylipäätään av-alaan oli ihan valtava. Se haastoi käsikirjoittajat kirjoittamaan muillekin kuin kotimaisille katsojille. Toisaalta se toi enemmän kilpailua ja projekteista on tullut pitkiä ja haastavia, vaatimusleveli on kaikenkaikkiaan tv:ssä kasvanut”, Keski-Vähälä sanoo.
Kirjoittaja joutuu kommunikoimaan paljon suuremman ihmismäärän kanssa kuin ennen ja muilla kielillä ja myös kirjoittamaan englanniksi, hän perustelee.
Kolme-neljä vuotta sitten alalla puhuttiin työvoimapulasta, mutta viime aikoina synkemmät talousnäkymät ovat saaneet tilaajat varovaisemmiksi.
Silti kotimaisia tv-sarjoja tehdään edelleen enemmän kuin ennen ja fiktiota kirjoittavia käsikirjoittajia on Suomessa paljon aiempaa enemmän.
“Se ei tarkoita, että yksittäisen tekijän on helppo elellä”, hän sanoo.
“TV-sarjat ovat myös luottamusbisnestä: työt kasautuvat niille, jotka ovat tehneet paljon. Alalle koulutetaan paljon ihmisiä, joiden on vaikea päästä työnsyrjään kiinni.”
Käsikirjoittajia turhauttaa se, miten muiden toimijoiden tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, miten paljon aikaa käsikirjoittaminen vie. Työmäärä ja sen arvo ei aina näy palkkiotasossa, hän sanoo.
Entä miltä lähitulevaisuus näyttää?
“Teatterin puolella näen haasteena, että onnistuvatko laitosteatterit säilyttämään yleisönsä – ja minkälaisella sisällöllä?”, Keski-Vähälä pohtii.
“Pysyykö se järjestelmä tuollaisenaan, että tuetaan lain voimalla yksittäisiä isoja toimijoita? Se voi pysyä vain sillä, että yleisö legitimoi sen. Mutta laitosteatteriyleisö on aika iäkästä.”
Av-alalla kohtalonkysymys on tekijänoikeuksien tulevaisuus: säilyttävätkö käsikirjoittajat tekijänoikeutensa?
“Onnistutaanko me Suomessa luomaan edes jollain lailla samantyyppinen rakenne kuin tanskalaiset, että me neuvotellaan kollektiivisesti meidän oikeuksista ja työn hinnoista?”, Keski-Vähälä pohtii.
Tanskassa useita luovan alan työntekijäliittoja edustanut Create Denmark ja Tanskan tuottajayhdistys onnistuivat viime vuonna neuvottelemaan paikallisen TV2:n ja Viaplayn kanssa väliaikaiset sopimukset sekä oman sopimuksen Netflixin kanssa. Netflixin sopimuksessa tekijöille taataan hankkeen alussa maksettavan palkkion lisäksi lisäkorvauksia, jos sarja menestyy.
“Vai hävitäänkö me se kamppailu, jolloin käsikirjoittajat menee kuukausipalkalla töihin ja luovuttaa oikeutensa?” Keski-Vähälä miettii.
Elokuva-alalla kynnyskysymys on Keski-Vähälän mielestä se, palaavatko ihmiset elokuvateattereihin: voiko fyysisessä teatterissa käyminen alkaa uudelleen olla kiinnostavaa, vai hiipuuko se? Mikä elokuvissa käymisen kokemuksen pitäisi olla, jotta se kiinnostaisi?
Suoratoistopalvelut eivät ole välttämättä uhka.
“Aika moni ennustaa, että elokuva onkin seuraava suoratoistopalveluiden hitti: elokuvissa ei ole niin paljon riskiä kuin tv-sarjoissa, eikä ne vaadi katsojaa investoimaan niin paljon aikaa. Voi se kääntyä silläkin tavalla.”
Käsikirjoittajana Keski-Vähälä on kokenut alan mullistuksen itsekin: toukokuun alussa hän seurasi Kroatiassa käsikirjoittamansa kansainvälisen tv-sarjan, Ride Outin kuvauksia. Kuusiosainen sarja kertoo ratamoottoripyöräkuljettaja Jarno Saarisen ja hänen puolisonsa Soili Saarisen tarinan, ja se tulee julki Ylellä ensi talvena.
Käsikirjoituksen sarjaan Keski-Vähälä kirjoitti englanniksi. Se oli uusi kokemus.
“Sehän on hirveän mielenkiintoista, kun sulta katoaa puolet sun välineistä, mutta osittain [kielen vaihto] myös kirkastaa – että eihän ole kyse siitä, että miten ilmaisen tän asian kielellisesti, vaan mitä mä olen kertomassa”, hän sanoo.
Prosessi oli opettavainen, mutta myös pitkä ja vaativa: kaikkiaan siihen meni lähes viisi vuotta.
Teatteripuolella Keski-Vähälän sovittaman Pohjantähden ensi-ilta on kesäkuun alussa Pyynikin kesäteatterissa. Viime vuosina hän on myös kirjoittanut Turun kaupunginteatterin päänäyttämölle näytelmän Nokiasta ja dramatisoinut Tolkienin Tarun sormusten herrasta ja Hobitin.
Ikä näyttää vaikuttavan siihen, millaisia teatteritöitä nyt tarjotaan, hän sanoo.
“Isoja esityksiä, joista osassa on kansallinen aihe: isoja näyttämöitä ja isoja biisejä”, hän kuvailee.
“Se tuntuu itsestä välillä hassultakin. Että on sellainen, että ‘toi tekee tommoisia, se klaaraa noita’. Ehkä ikuisena vastarannan kiiskenä mielessä pyörii nyt melkeinpä kamarinäytelmiä, muutaman hengen keskitettyjä draamoja.”
Lisäksi Keski-Vähälä ja hänen pitkäaikainen työparinsa, ohjaaja-näytelmäkirjailija Esa Leskinen pohtivat kevään hallitusneuvottelujen alla, pitäisikö heidän ryhtyä tekemään muistiinpanoja demokratiaa käsittelevän dokumenttiteatteritrilogiansa kolmatta osaa varten. Aiemmat kaksi Neljäs tie (2013) ja Yhdestoista hetki (2019) nähtiin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, ja ne käsittelivät viime vuosikymmenien suomalaista taloushistoriaa ja politiikkaa. Näytelmät perustuivat tositapahtumiin ja lukuisiin taustahaastatteluihin.
“Mitä kolmas osa käsittelee, siitä ei ole vielä hajuakaan, mutta tuntuu siltä, että työ on taas alkamassa”, Keski-Vähälä sanoo.
Syksyllä alkavat Keski-Vähälän Tuomas Kyrön romaanin pohjalta käsikirjoittaman Mielensäpahoittajan rakkaustarina -elokuvan kuvaukset, ja myös muita elokuvapuolen hankkeita on suunnitteilla.
Vaikka Keski-Vähälän tahti vaikuttaa tiiviiltä, hän kertoo alkaneensa miettimään tosissaan sitä, mihin töihin sitoutuu. Siihen herätti erityisesti kansainvälisen sarjan monivuotinen käsikirjoitusprosessi.
“Sitä alkaa tänikäisenä tajuamaan, ettei niitä juttua tee enää loputtomasti. Kyllä mä tietenkin vielä enemmän teen kuin yhden – mutta se on kuitenkin rajallinen määrä, kun ei sitä nuorempana ajatellut. Aiheen pitää tuntua tärkeältä ja teoksen kysyä kysymyksiä, joihin en itse osaa vastata.”
Kuka?
* 51-vuotias käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija.
* Käsikirjoittanut mm. elokuvat Keisarikunta, Haarautuvan rakkauden talo, Veljekset, Tie pohjoiseen, Elämältä kaiken sain, Yö Armahtaa, Unna ja Nuuk, Onneli ja Anneli, Onnelin ja Annelin talvi; Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen; Onneli, Anneli ja nukutuskello sekä Mielensäpahoittajan rakkaustarina, jonka kuvaukset alkavat syksyllä.
* Tehnyt pitkään yhteistyötä elokuvaohjaaja Mika Kaurismäen kanssa.
* Kirjoittanut yhdessä Esa Leskisen kanssa Leskisen Ryhmäteatteriin ohjaamat näytelmät Eläviä ja kuolleita, Päällystakki (Gogolin romaanin pohjalta), Euroopan taivaan alla, Jatkuvaa kasvua, Jäniksen vuosi (Paasilinnan romaaniin perustuen), Mielipuolen päiväkirja, Muodonmuutos sekä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä nähdyt Neljäs tie ja Yhdestoista hetki -näytelmät.
* Kirjoittanut myös näytelmän Nokia ja dramatisoinut mm. näytelmät Troikka, Luonnon laki, Taru Sormusten Herrasta, Hobitti ja Turussa syksyllä ensi-iltansa saavan rikosdraaman Veden varaan.
* Käsikirjoittanut loppuvuodesta nähtävän tv-sarja Ride Outin.
* Elokuvia, tv-sarjoja ja dokumentteja tuottavan Funfar Filmsin yksi perustaja ja osakas.
* Sunklon puheenjohtaja vuosina 2015–2023, varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen 2014 ja hallituksen varajäsen 2013.
Sami Keski-Vähälä…
…Sunklon viime vuosien saavutuksista
“Olen siitä ylpeä, että kun maailma muuttui ympärillä, yhdistyskin pystyi muuttumaan. Kun resursseja on tosi vähän, on vaikea pysyä perässä. Mutta vaikka karmit ovat nitkuneet, me olemme pysyneet kartalla siitä, mitä nyt tapahtuu ja mitä pitäisi miettiä seuraavaksi. Olemme ottaneet haltuun myös kansainvälisen yhteistyön. Jotta osaisi edes lobata lainsäädäntöä, pitää ymmärtää, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän.”
… Vaikutuksen tänä vuonna tehneistä suomalaisista käsikirjoituksista ja näytelmistä
“Daniela Hakulisen ja Ilona Ahdin käsikirjoittama Tytöt tytöt tytöt teki vaikutuksen, siinä oli jotain sellaista freesiyttä mistä pidin. Toisaalta jotkut kauankin aikaa sitten nähdyt jutut vaikuttavat edelleen – minuun teki ison vaikutuksen aikanaan Kaurismäen Boheemielämä. Mutta näitähän on paljon: yleensä joka vuosi törmää pariin kolmeen juttuu, josta jää miettimään, että tässähän oli jotain.
Näytelmäpuolella olin vaikuttunut Esa Leskisen Ensimmäisestä tasavallasta. Seurasin Esan kirjoittamisprosessia ja se vaikutti minusta maailman yksinäisimmältä puuhalta, olihan korona-aika. Tykkäsin tosi paljon siitä, millaisen stoorin se sai kaivettua esiin, miten se puhuu tässä ajassa. Se on tämän vuoden näytelmäkokemuksista vahvin, vaikka vähän kaverille menikin. Tässä ajassa näytelmän viestiä maltillisuudesta jäi todella miettimään.
… Juuri nyt kiinnostavista aiheista
“Minua kiinnostaa eriarvoistuminen: mitä se tarkoittaa nyt, mitä se tarkoittaa Euroopassa, keitä se koskee ja tulee koskemaan, kun tekoälystä tulee tietotyön sherpa. Meillä on jo olemassa kaksi maailmaa – näkyvä ja underworld – hotellihuone ja sen näkymättömät siivoojat. Eriarvoisuus on aihe, mistä olen kirjoittanut paljon, mutta näen siinä nyt kulmia, joita en aikaisemmin nähnyt. On tapahtumassa jotakin uutta.”
Teksti: Kati Pietarinen