Monissa tv-sarjoissa jaksokirjoittajana työskennellyt Ninni Saajola on vittuilun Suomen mestari, joka ei ota asioita kovin vakavasti. Hän vaatii käsikirjoittajille parempaa kohtelua ihan tosissaan. 

Kun freelance-käsikirjoittaja Ninni Saajola aloittaa uudessa työyhteisössä, hän osaa odottaa tiettyä keskustelua. 

“Lähes joka työpaikassa ihmiset jossain vaiheessa tunnustavat googlanneensa minut ja selvittäneensä, että olen vittuilun Suomen mestari”, Saajola kertoo. 

Vittuilun SM-kisat oli Rehelliset Lapin miehet ry:n 2000-luvun alussa järjestämä vuosittainen kilpailu, jonne turkulaisen Saajolan ystävät ilmoittivat hänet mukaan.  

“Se muistutti rap-battlea: siinä on kaksi tyyppiä vastakkain ja vuorotellen piti vittuilla toiselle. Vittuiluun kuuluu tietty hyvähenkisyys: sen pitää nokkelaa enemmän kuin ilkeää.”

Kisat olivat Saajolan mukaan myös portti luovan kirjoittamisen ja käsikirjoittamisen maailmaan. 

“Tajusin, että ammatikseen vittuilu on hauskaa. Ainakin tietynlainen käsikirjoittaminen, varsinkin komedian puolella muistuttaa vittuilua.”

Nuorempana Saajola mietti erilaista uraa: koulun jälkeen hän pääsi yliopistoon opiskelemaan politiikkaa. 

“Olin kiinnostunut yhteiskunnasta, mutta yliopistolla tajusin, että en sopinut politiikan maailmaan. Minulla on satiirinen tapa katsoa maailmaa, asiat huvittavat minua liikaa. Oltiin opiskeluaikoina politiikan tutkimuksen laitoksella esittelypäivillä ja jokainen esitteli itsensä niin, että minä olen keskustanuorten varapuheenjohtaja. Kuuntelin sitä vähän aikaa ja sanoin että moi, mä olen Saajolan Ninni ja opiskelen politiikkaa kun olen vallanhimoinen kiipijä.”

Professoria ei naurattanut. 

“Tajusin, että ammatinvalinta pitää miettiä uusiksi.”

Saajola sai ensimmäiset työnsä käsikirjoittajana kirjoitusnäytteiden perusteella vielä valtio-oppia opiskellessaan. Työpaikka oli Ylen poliittinen satiirisarja Presidentin kanslia. 

“Siellä oli sellainen erikoispiirre, että käsikirjoittajien nimet olivat salattua tietoa. Olin yhden kauden mukana kirjoittamassa. Kun sarja loppui, Hesarin Nyt-liitteessä oli paljastusjuttu siitä, keitä kirjoittajat olivat, mutta en halunnut et nimeäni kerrotaan. Jutussa sanottiin vain tuntematon naiskäsikirjoittaja. Käyntikorteissani lukee tänäkin päivänä tittelinä Tuntematon naiskäsikirjoittaja, Lähde: Wikipedia”, Saajola kertoo. 

Freelancer-käsikirjoittajan työt tulevat monella tavalla. Saajola lähettää ideoimiaan konsepteja tuotantoyhtiöihin. Joskus ne johtavat töihin, välillä niiden kautta pyydetään ihan muihin projekteihin. Joskus tutut tuotantoyhtiöt tarjoavat töitä. 

“Nykyään on myös käsikirjoittajahakuja, että haetaan vaikka jaksokirjoittajaa, mikä on tosi kivaa.”

Ninni Saajolalla on  kokemusta erityisesti tv-sarjoista ja radiokuunnelmista. Hän on ollut Presidentin kanslian lisäksi jaksokirjoittajana esimerkiksi sketsiviihdesarja Gaalassa, jonne hän ujutti henkilöhahmoiksi äitinsä ja isäpuolensa, Jaanan ja Markun. Hän on käsikirjoittanut esimerkiksi myös draamasarja Sykkeessä ja komediasarja Rehtorissa. 

Jaksokirjoittajan rooli vaihtelee paljon sarjasta toiseeen. Sillä voi olla paljon merkitystä, onko sarja pyörinyt jo pitkään. 

“Jos sarja on uusi, jaksokirjoittajakin on tosi paljon tekemisissä kaiken kanssa ja voi olla isokin rooli sarjan hahmojen, maailman ja teemojen kehittämisessä.”

Vanhemmassa sarjassa jaksokirjoittaja ei välttämättä vaikuta jakson tapahtumiin tai henkilöhahmoihin. 

“Joskus jaksokirjoittaja saa käteensä treatmentin. Jaksokirjoittaja kirjoittaa sen auki kohtausluetteloksi ja tekee sen pohjalta jaksojen käsikset. Silloin hahmoihin ei esimerkiksi vaikuteta hirveästi.”

Tyypillisin keikka on jotain näiden väliltä.  Yleensä useamman käsikirjoittajan yhteistyössä keskustellaan ensin pitkälle yhdessä, sitten jaksot jaetaan jaksokirjoittajille, joka ottaa vastuun yksittäisessä jaksossa kaikessa. Lopulta jakso palaa pääkäsikirjoittajalle, joka muokkaa sen valmiiksi. 

Käsikirjoittajaopintonsa Saajola teki Philadelphian The University of the Arts -yliopistossa Yhdysvalloissa. Se on ollut sekä etu että haitta.  

“Ulkomailla opiskelusta on ollut tähänastisella uralla melkein enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka voisi kuvitella muuta. Suomessa piirit ovat pienet, yhteistyökumppaneita tavataan usein korkeakoulussa tai jo lukiossa. Jos opiskelee ulkomailla, tulee tosi ulkopuolisena. Vaikka koulu olisi tunnettukin, jotenkin sitä ei kuitenkaan täällä tunneta, se on jännä ilmiö.”

Viime ajat ovat muuttaneet tilannetta. 

“Viime vuosina on ollut tosi paljon hyötyä siitä, että englanti on minulle luovan kirjoittamisen tasoinen kieli. Teen paljon töitä Yhdysvaltoihin, niin se myös pysyy yllä. Suomessakin on hyötyä kielitaidosta, kun tehdään paljon kansainvälistä yhteistyötä. Myös jos halutaan kansainvälistä rahaa suomenkieliseen sarjaan, käsis ei voi olla suomeksi. Ne joko kirjoitetaan englanniksi tai käännetään.”

Englanniksi kirjoittava käsikirjoittaja pääsee kilpailemaan natiivien kanssa myös ulkomaalaisiin hankkeisiin, mutta pelkkä kielitaito riittää vain tietyissä genreissä. Erityisesti suoratoistoon halutaan hyvin paikallista sisältöä: Britanniassa halutaan katsoa sisältöä, joka on kulttuurisesti brittiläistä. 

“Komedia on vaikea, sitä ei tehdä juurettomina projekteina, vaan sisällön on oltava sidoksissa paikalliseen identiteettiin. Mutta esimerkiksi scifi-sarjat eivät ole sidoksissa, tai ne ovat usein sidoksissa moneen maahan: tarina tapahtuu Saksassa vaikka sitä kirjoittaa suomalainen ja hahmo on ranskalainen.”

Kansainväliset suhteet tuovat perspektiiviä siihen, millaista käsikirjoittajan työ on Suomessa, ja millaista se voisi olla. 

Jokin aika sitten Saajola keskusteli brittikollegansa kanssa kokemuksistaan alalta. 

“Kuvailin joitakin kokemuksiani Suomessa, eikä hän ollut päästä yli pöyristyksestä, että jossain kohdellaan käsikirjoittajia näin. Ja minua vielä kohdellaan Suomen mittapuulla ihan hyvin, koska en ole enää täysi aloittaja”, Saajola sanoo. 

“Usein sopimukset myös tulevat viime tingassa, kun projekti on jo alkanut. Se vaikeuttaa neuvottelemista – plus sitä on käytännössä jo suostunut, kun teet jo sitä projektia.”

Isoin kysymys on tietenkin raha. 

Käsikirjoittajien palkkioissa pihistäminen on Saajolan mukaan liian yleistä.

“Alaa vaivaa ymmärryksen puute siitä, mitä käsikirjoitus vaatii. Ei ne ole paperille oksennettuja sanoja. Työ vie aikaa. Suomessa voi olla aivan absurdiakin se, missä ajassa pitää saada käsikset valmiiksi. Välillä tuntuu, että käsikirjoituksen tekemiseen on saman verran aikaan, kuin mitä sanojen kirjoittaminen paperille vaatii”, hän sanoo. 

“On ilahduttavaa nähdä, että on myös tuotantoyhtiöitä ja tuottajia, jotka haluavat toimia paremmin. Asiat menevät parempaan suuntaan, ja Suomessa tehdään nykyään paljon korkealaatuista ja mielenkiintoista fiktiota. Silti mietin, onko tilanne se, että niillä, jotka haluavat kohdella käsikirjoittajia huonommin on taloudellinen kilpailuetu. Kunnes yleisö alkaa vaatia laatua, ne jotka tinkivät laadusta porskuttavat, kun taas ne, jotka panostavat ovat tietyllä tapaa heikossa asemassa.” 

Hän näkee, että erityisesti tv-kanavilla on suuri merkitys. 

“Kanavien pitäisi katsoa peiliin, että mitä ne tilaavat ja millä budjetilla. Mahdollistavatko budjetit käsikirjoittajien asiallisen kohtelun ja laadukkaan käsikirjoittamisen?”, Saajola kysyy. 

Kunnioituksen puute näkyy muuallakin kuin kukkarossa: se liittyy myös työskentelytapoihin ja kreditointeihin: käsikirjoittajia harvoin haastatellaan. Jos tuottajaa tai ohjaajaa pääsee esille, he eivät usein mainitse käsikirjoittajaa lainkaan, eikä käsikirjoittajaa monesti mainita nimeltä artikkeleissa. 

“Yhdysvalloissa on tyypillistä, että jopa jaksokäsikirjoittajat ovat myös kuvauksissa paikalla, mutta Suomessa siinä vaiheessa kun käsikirjoitus on valmis toivotetaan hyvää jatkoa”, Saajola sanoo.  

“Skaala on laaja, ihan pienistä asioista valtaviin. Kaiken keskiössä on käsikirjoittajien työn kunnioittaminen – ei palvominen tai mikään muukaan. Kukaan ei halua kohottaa käsikirjoittajia jumalan asemaan. Toivoisin, että sitä aikaa ja taitoa kunnioitettaisiin, mitä erinomaisen käsiksen kirjoittaminen vaatii.” 

KUKA?

Ninni Saajola…

Ninni Saajola on käsikirjoittanut muun muassa tv-sarjoja Presidentin kanslia, Gaala, Syke, Rehtori ja Konttori, radiokuunnelmaa Hanhen selästä sekä dokumenttielokuvan Whatever happened to Tyrell Biggs?. Parhaillaan hän käsikirjoittaa televisiosarjaa ja kahta elokuvaa.  

…kiinnostuksen kohteistaan

“Minua kiinnostaa yhteiskunta kokonaisuutena: miten se toimii, miten me toisiamme ajoittain vihaavat mörriköllit onnistutaan liikkumaan samaan suuntaan edes silloin tällöin. Onhan se ihme, että valtava määrä ihmisiä pystyy pyörittämään tätä touhua. Vaikka yhteiskunnassa on valtavia puutteita, pitäisi myös välillä muistaa, että monet asiat toimii. 

Kysyin joskus The Wiren luoja David Simonilta, että kun hän aloittaa uutta projektia, miten hän lähestyy sitä. Hän sanoi, että häntä kiinnostavat systeemit, esimerkiksi poliisilaitos tai oikeusjärjestelmä. Muistan miettineeni, että totta, minuakin kiinnostaa monien osien summa ja se miten se toimii tai ei toimi. Olen viime aikoina paljon miettinyt demokratiaa, autokratiaa, demokratian epäonnistumisia ja muita systeemitason asioita.” 
 

…tämän hetken projekteistaan

“Parhaillaan teen yhtä uutta televisiosarjaa. Käsikirjoitan yhtä elokuvaa yksin ja toista elokuvaa käsikirjoittajaparin kanssa. Hauskaa kyllä molemmat elokuvat käsittelevät jollain tapaa romantiikkaa. Olen maailman epäromanttisin ihminen: olen sanonut puolisolleni monta kertaa, että mennään naimisiin sitten kun kirjanpitäjäni suosittelee sitä. Luulisi, että olen maailman huonoin romanttisten tarinoiden kirjoittaja. Mutta pidän romanttisista elokuvista ihan hirveästi.”

…vaikutuksen tehneistä suomalaisista käsikirjoituksista

Ainakin Tove, Studio Julmahuvi ja Makkari. 

…toiveistaan

“Toivon että käsikirjoittajat kaikki puolustavat itseään ja toisiaan. Toivoisin, että elämä on lopulta kuitenkin komediaa eikä tragediaa.”