VEIKKO NUUTISEN PASI WAS HERE ON LEA-VOITTAJA 

9.01.2018 

Lahden Kaupunginteatterissa 9.1.2018 järjestetyssä lukudraama-illassa esiteltiin Lea-palkinnon kolme finalistia eli Veikko Nuutisen Pasi Was Here, Juha Jokelan Sumu ja Saara Turusen Tavallisuuden aave. Kaikki ovat saaneet kantaesityksensä vuonna 2016. 

Lea-palkinto myönnetään parhaasta tekstistä, ei esityksen perusteella. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on jakanut palkintoa vuodesta 1985 alkaen. Palkinnon arvo on 5 000 euroa. 

KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ 2018 

9.04.2018 

Thalia-juhlassa 9.4.2018 jaettiin kaksi Kiitos kotimaisesta näytelmästä -adressia. 

Huomionosoituksen saivat suomenruotsalaista dramatiikkaa edistänyt Reko-projekt sekä Uuden Näytelmän Ohjelma UNO. Molemmat ovat tahoillaan nostaneet näytelmäkirjallisuutta näkyväksi ja edistäneet yhteistyötä kirjoittajien ja teatterien välillä. 

KÄSIKIRJOITTAJIEN, OHJAAJIEN JA NÄYTTELIJÖIDEN YHTEINEN KANNANOTTO TV-DRAAMAN NOUSUKIITOON 

14.08.2018 

Suomalaisten tv-sarjojen nousukiidosta, YLE-uutiset 14.8.2018 

Draaman keskeiset tekijät iloitsevat alan nousukiidosta, mutta huomauttavat että alan sopimuskulttuurissa on paljon parantamisen varaa 

Tuotantoyhtiöt ovat tänään julkaistussa Ylen uutisessa kertoneet, että suomalaista tv-draamaa tilataan enemmän kuin koskaan ennen. Tuottajien arvion mukaan viidessä vuodessa lisäys on ollut yli 400 %.  

Suomalaisen tv-draaman keskeiset tekijät ovat käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät. He joutuvat usein tekemään tuotannoissa palkatonta työtä sekä luopumaan tuotantoyhtiöiden kanssa solmimissaan sopimuksissa heille kuuluvista tekijänoikeuskorvauksista. 

Tekijöitä edustavat ammattiliitot huomauttavat, että hyvää draamaa ei ole mahdollista tehdä ilman hyvinvoivia tekijöitä. Sopimukset tulee saattaa sellaiselle tasolle, että tekijät voivat keskittyä luovaan työhönsä ja mahdollistaa alan nousukiidon. Tällä hetkellä siihen on vielä matkaa. Verrattuna esimerkiksi jo aiemmin tv-tuotannoillaan maailmanmarkkinoille päässeisiin Tanskaan tai Ruotsiin, suomalaisten tv-draaman tekijöiden palkkiot ja sopimukset ovat heikolla tasolla. 

Keskeiset tekijät toivovat, että tekijöiden sopimuksissa kunnioitettaisiin työsopimuslain säännöksiä sekä tekijänoikeuslain tavoitteita. Alalle tarvittaisiin myös taiteellista työtä tekeville työehtosopimukset. TV-sarjojen suuri kysyntä on erittäin tervetullut ilmiö alalle, mutta alan menestyksen tulisi näkyä myös tekijöiden työ- ja tekijänoikeussopimusehdoissa. 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat SUNKLO ry 

Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry 

Suomen Näyttelijäliitto – Finlands Skådespelarförbund ry. 

LEA-PALKINTO JAETTIIN 24.10.2018 LAHDESSA 

19.09.2018 

Lea-palkinto jaettiin keskiviikkona 24.10. klo 18. Voittajaksi julistettiin Laura Ruohosen Tippukivitapaus. Lämpimät onnittelumme voittajalle! 

Lahden kaupunginteatteri järjesti lukudraamaillan, jossa luettiin katkelmia kaikista neljästä finalistista.  

Finalistit ovat: 

Christoffer Mellgren: Landet 

E.L. Karhu: Prinsessa Hamlet 

Sanna Hietala: Saalistajat 

Laura Ruohonen: Tippukivitapaus 

Palkintoraadin luonnehdinnat finalisteista: 

LANDET 

Christoffer Mellgrenin Landet on vahvasti tiettyyn teatteritilaan kirjoitettu teksti, jossa tekstin ja näyttämön suhdetta pohditaan monelta kannalta ja annetaan siten sekä näytelmälle että näyttämölle aivan uutta elinvoimaa. Landetin pohjamateriaalina on hyödynnetty yleisöltä kerättyjä muistoja ja tarinoita, joissa luodaan teatterin yleisöön henkilökohtainen mutta silti avoin ja määrittelemätön suhde. Svenska Teatern juhli Landet-esityksellään teatterin 150-vuotisjuhlia sekä Suomen 100-vuotisjuhlaa, mutta teoksesta puuttuu täysin juhlaesityksille tyypillinen mahtipontisuus ja pyrkimys miellyttää kaikkia. Se väistää taitavasti Suomi 100-kliseet ja tarjoaa tilalle ilmavaa, Strindbergin Uninäytelmästä muistuttavaa vaellusta ajattomassa ja paikattomassa maastossa. Ihmiset monistuvat ja sekoittuvat toisiinsa, mutta sirpalemaisuudesta huolimatta näytelmän lopputulos on tiivis, emotionaalinen kartta. Toistuvat symbolit ja teemat tekevät tekstistä eheän. Näytelmän kieli on hiottua ja tiivistä. 

Landetin pohjalla kuultaa näkemys ihmisestä ikuisesti vaeltavana nomadina. Landet muistuttaa, että kaikki rajat ja identiteetit ovat häilyviä ja neuvoteltavissa, mutta se ei silti tarkoita että kaikki paikat ja identiteetit olisivat ihmiselle emotionaalisesti samanarvoisia tai edes mahdollisia. Viisas ja ilmava näytelmä, jonka pohjavireestä välittyy myös herkkävaistoista yritystä ymmärtää nyky-Euroopan nationalismia ja sen seurauksia. Näytelmän taidefilosofinen ajattelu on rohkeaa ja leikkisää, teatteriperinne kokee muodonmuutoksia kun kotikutoiset muistot viritetään postdraamallisen teatterin henkeen koko ajan itseään ja paikkaansa kyseenalastavaksi tekstikartaksi. 

PRINSESSA HAMLET 

E. L Karhun Prinsessa Hamlet on suuri näytelmätapaus, jonka jälkeen teatteri ei enää ole entisensä, sillä se horjuttaa käsitystämme näytelmästä, teatterista ja koko länsimaisen taiteen kaanonista kysymällä niin perustavanlaatuisia kysymyksiä, ettei niiden jälkeen ole enää paluuta vanhaan. Hulluuden romantisoinnin, historiallisten hulluuskuvausten ja naisen jokapäiväisen elämän eksistentialismin kautta näytelmä sukeltaa syvälle kysymyksiin siitä, mikä maailmassa on yksilön vastuulla, mikä taas yhteisön vastuulla. Näytelmä on yhtä aikaa valtavan avoin ja äärimmäisen tarkka, ilmipoliittinen ja solutasolle menevän eksistentiaalinen. Sarjakuvamaisten lyhyiden kohtausten kieli on kuulasta eikä tippaakaan sentimentaalista. Karhun näytelmän illuusioton idealismi ja saksalaisen teatteriperinteen vahva tuntemus välittyvät siten, että näytelmä käy jatkuvaa vuoropuhelua muiden kirjailijoiden ja muiden teosten kanssa, pohdinnat kuitenkin menevät suoraan syvälle ihmiseen. 

Prinsessa Hamletissa on näytelmälle poikkeuksellinen kirjallinen orientaatio, se on muotoa ja kieltä uudistavaa kaunokirjallisuutta samalla kun se koko ajan haastaa näyttämön. Muun muassa Büchnerin Woycek, Elfriede Jelinekin prinsessa-aiheinen näytelmä ja Edmund Josef von Horváthin groteski kuvallis-fyysinen ajattelu sekä Virginia Woolfin teosten luokkatietoinen feminismi välähtelevät Prinsessa Hamletin kudoksessa, mutta yhtä lailla teos ammentaa poptähtien elämäkerroista. Prinsessa Hamlet ei kaikesta runsaudestaan huolimatta lainkaan pöyhkeile tai manifestoi. Se tarjoaa näytelmän lukijalle kanssakulkijan ja ystävän roolin eikä asetu kenenkään kokemuksen yläpuolelle. 

SAALISTAJAT 

Sanna Hietalan Saalistajat on kertomus, joka hyödyntää kaikkia kerronnan mahdollisuuksia ja on sanan positiivisessa merkityksessä teatraalinen. Se vie lukijansa huikealle matkalle ja virkistävällä tavalla, täysin estoitta, käsittelee todellista ihmistä ja ihmisyyttä kärjistäen hahmonsa äärimmilleen. Teksti ottaa haltuun häpeän tunteen sekä lavalla että yleisössä. Se on samaan aikaan sekä rajoja rikkova perhedraama että poliittisesti latautunut kannanotto. Sen poliittisuus on täysin epäkorrektia mutta valtavan eettistä. Sen lokeroihin asettumaton ihmiskuva kyseenalaistaa monia itsestään selvinä pitämiämme tapoja suhtautua toisenlaiseen ihmiseen. Se koettelee katsojan häpeänsietokykyä ja halua marginalisoida toisenlainen ihminen. 

Saalistajat kuvaa yhteiskunnan pohjalle pudonneita ihmisiä, joiden elämänkokemusten rinnalla varhaiskeski-ikäisten cityihmisten burn outit kalpenevat sisäsiisteiksi tarinoiksi. Se välttää viimeiseen asti puhumasta joistain toisista, muista ihmisistä. Teos ehdottaa, että me kaikki elämme samassa maailmassa ja pyrkii laajentamaan kykyämme kohdata muita. 

Sekä voittaja: 

TIPPUKIVITAPAUS 

Laura Ruohosen näytelmä Tippukivitapaus on vapaan assosiaation ja taitavan tarinankerronnan liitto. Tippukivitapauksessa on tavoitettu pienten sattumusten ja päähänpistojen sarja, joka yhtäkkiä tuntuukin tutulta arkipäivän kaaokselta ja jonka logiikka on kuin eletyn elämän absurdi kudelma. Mikään näytelmän tapahtuma ei näytä ennalta-arvattavalta tai tarinan henkilö ihan peruskaverilta, joten lukijan mielikuvitukselle ja samaistumiselle jää näytelmän hahmogalleriassa runsaasti tilaa.  

Ruohosen anarkistinen tapa käyttää ja luoda kieltä, taitavasta lyriikasta nonsenseen, on vapauttava kokemus. Teos on mielikuvituksen ylistys ja muistutus vapaan ajattelemisen tuottamasta ilosta. Lukukokemuksena Ruohonen onnistuu imaisemaan mukaan tarinan kiihkeään rytmiin ja naurattaa lukijaansa ihan ääneen. Näytelmää lukiessa näkee sielunsa silmin asioita joita ei ollut vielä kuvitellutkaan. Leikki on ihmisen lajiominaisuus (Homo Ludens). Tippukivitapaus muistuttaa meitä siitä ilosta jota mielikuvitus tuo. 

Lastenteatteri on Suomessa yhä reunailmiö. Nuori teatteriyleisö ansaitsee uusia kantaesityksiä useammissa teattereissa ja laadukkaita esityksiä. Toivomme, että Tippukivitapaus nostaa lastenteatterin rimaa ja toimii esimerkkinä siitä, että lastenteatteri voi olla korkeatasoista draamaa. 

* * * 

Palkintoraadissa ovat tänä vuonna olleet kriitikko, SARV ry:n puheenjohtaja Maria Säkö, teatteriohjaaja Heta Haanperä sekä dramaturgi, näytelmäkirjailija Hanna Åkerfelt. 

RAIJA TALVIO ON VUODEN KÄSIKIRJOITTAJAKOLLEGA 

28.09.2018 

Elokuva-alan järjestöjen palkinnot jaettiin torstaina 27.9. Helsingissä G Livelabissa pidetyssä palkintojuhlassa. Palkintojen saajat ovat alan ammattilaisten keskuudestaan valitsemia. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin kanssa. 

Juhlassa jaettiin seuraavat kymmenen palkintoa: Animaation sankari, Selkäranka -palkinto, Vuoden dokumenttielokuvateko, Vuoden elokuvanäyttelijä, Vuoden elokuvaohjaaja, Vuoden elokuvatuottaja, Vuoden käsikirjoittajakollega, Vuoden suunnittelija, Vuoden työtoveri ja Reiluin työnantaja, Vuoden Valo sekä Vuoden kannustavin rahoittaja. Lista voittajista perusteluineen löytyy APFI ry:n sivuilta. 

Käsikirjoittajien Kilta palkitsi Raija Talvion Vuoden käsikirjoittajakollega -tittelillä.  

“Raija Talvio on paitsi älykäs ja hieno kirjoittaja, myös loistava opettaja. Hän on tehnyt paljon työtä tasa-arvoisemman elokuva- ja tv-alan puolesta sekä käsikirjoittajien aseman parantamiseksi muun muassa Käsikirjoittajien killassa, Sunklossa sekä Women in Film & Television Finlandissa. 

EI LEIKKAUKSIA KOPIOINNIN HYVITYSMAKSUUN 

20.12.2018 

Eduskunta palautti yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun tämän vuoden 11 miljoonan tasoon eikä leikannut sitä budjettiesityksen mukaisesti ensi vuonna kahdella ja seuraavasta vuodesta alkaen neljällä miljoonalla eurolla. Tämä takaa mm. AVEKin tukien säilymisen nykyisellä tasolla ja vaikuttaa suoraan Kopioston käsikirjoittajille maksamiin korvauksiin. 

Samalla eduskunta edellytti opetus- ja kulttuuriministeriön selvittävän hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisen vaihtoehdot siten, että asia voidaan ottaa huomioon seuraavassa hallitusohjelmassa, ja hyvitysmaksujärjestelmä saattaa kestävälle pohjalle. Hyvitysmaksu on tekijöiden oikeutettua tuloa. 

Sunklo oli mukana allekirjoittamassa kaikkien alan tekijäjärjestöjen yhteistä kannanottoa hyvitysmaksun leikkauksia vastaan syyskuussa. Kannanotto lähetettiin eduskunnan sivistysvaliokunnalle sekä kaikille eduskuntaryhmille. Iloitsemme siitä, että tekijöiden ääntä on nyt kuultu päätöksenteossa.