Sunklon lausunto sivistysvaliokunnalle 12.9.2018

                                                                                                            
SIVISTYSVALIOKUNNALLE
 
 
Lausunto HE 56/2018
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen
 
Kiitämme Sivistysvaliokuntaa mahdollisuudesta lausua esityksestä.
 
Pidämme hyvänä, että elokuvan rahoitusta koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan ja pääosin ehdotus on parannus nykytilaan. Elokuvasäätiön toimintatapoja tulee muuttaa aikaisempaa avoimempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan. Elokuvasäätiön kautta voidaan myös vaikuttaa siihen, että alan sopimuskulttuuri paranee. Tämän tavoitteen edistämiseksi esitämme muutamia muutosehdotuksia.
 
Olemme erityisen huolestuneita lakiehdotuksen 7§:n 1 mom:n määritelmästä, jonka mukaan tukea voi saada tuotantoyhtiö, joka ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”. Edellytys on liian laaja ja epätarkka ja antaa tuotantoyhtiöille viestin, että niiden pitää vaatia kaikkia oikeuksia tekijöiltä. Tämä on omiaan heikentämään jo heikossa neuvotteluasemassa olevien tekijöiden neuvotteluasemaa entisestään.
 
Sen sijaan SES:n tuotantosopimuksissa olisi syytä edellyttää, että tekijänoikeuksien luovutukset ovat tarkasti rajattuja. Lisäksi toivomme, että eduskunta edellyttäisi elokuvalaissa, että SES:n tukea saavissa hankkeissa tekijöiltä ei saa vaatia sopimuslisenssijärjestelmän piirissä olevien oikeuksien luovuttamista.
 
Pidämme tärkeänä, että säätiön päätöksenteon avoimuutta ja tilastointia kehitetään. Riittävällä julkisella tilastoinnilla hälvennetään alaan liittyviä epäilyksiä ja toisaalta varmistetaan poliittisille päättäjille mahdollisuus varmistaa julkisen rahoituksen vaikutukset.
 
Lisäksi ehdotuksen lakiteksteissä on hieman epätarkkuutta taiteen vapauden ja tekijöiden aseman määrittelyssä.
 
 
 
Muutamia pykäläkohtaisia huomioita
 
Seuraavassa kommentoimme yksityiskohtaisemmin muutamia lakiehdotuksen pykäliä ja teemme ehdotuksia joko lain perusteluihin tai itse lakipykäliin.
 
Kaikkien kommenttiemme taustalla on avoimuuden lisääminen ja elokuva-alan tekijöiden aseman selkiyttäminen ja vahvistaminen.
 
 
2§ Lain tavoite
 
Ehdotus
 
Pykälän perusteista voitaisiin pykälätekstiin nostaa siellä mainituista perusoikeuksista ainakin tasa-arvo. Pitäisimme hyvänä lisäksi, että lain tavoitteissa tehtäisiin näkyväksi pyrkimys elokuva-alan sopimuskulttuurin kehittämiseen.
 
Ehdotus                                                       Eduskunta edellyttää, että elokuvasäätiö tilastoi ja julkaisee tilastoja, joissa mitataan esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista sekä tekijöiden että sisällön näkökulmasta tuotannoittain.
 
 
Perustelut
Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat katsoo, että elokuvakulttuurin edistämisessä tulee ottaa huomioon tasa-arvon toteutuminen sekä tekijöiden kentällä että katsojien joukossa. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen tulee kirjata Suomen elokuvasäätiön strategiaan. Tasa-arvoa tukevien toimenpiteiden tulee olla konkreettisia, pitkäkestoisia ja arvioitavissa olevia.
 
Pidämme tärkeänä, että ala ja myös alan ulkopuoliset voivat seurata, että näitä tavoitteita toteutetaan. Toteutumisen seuraaminen edellyttää laskemista ja tilastointia. Kun tilastoidaan tekijöiden palkat sukupuolten mukaan, nähdään suoraan, miten palkkatasa-arvo elokuvatuotannoissa toteutuu. Samoin näkyväksi tulee alan mahdollinen sukupuolittuneisuus. Sisältöjä tilastoimalla (esim. päähenkilöiden sukupuoli, tarinoiden monikulttuurisuus jne.) voidaan seurata sitä, minkälaisia tarinoita kerrotaan ja kenen näkökulmasta. Tuotannoittain tehtävä tilastointi palvelee myös 6 §:n vaatimusta luovien tekijöiden palkkakustannusten todentamiseksi.
 
 
 
6 § Valtionavustuksen käyttötarkoitukset
Ehdotus                                
                                               Ehdotus
 
  1. Poistetaan 6.2 §:n 2 kohta, sillä momentin 1 ja 3 kohdat riittävät määrittelemään teoksen. Lisäksi lain perusteluihin olisi hyvä kirjata, että kunnioitetaan taiteen vapautta.
 
  1. 6.3 §:n 3 kohdassa mainitun luovien tekijöiden panoksen ja palkkioiden osuuden merkittävyyden toteutumisen seuraamiseksi tulee Elokuvasäätiön tilastoida ja julkaista tilastoja toteutuneista palkoista henkilöstöryhmittäin ja tuotannoittain. Jotta tämä olisi mahdollista, tuotantosopimuksissa tulee sopia tietojen keräämisestä tilastointitarkoituksiin.
 
Perustelut
Pykälän 2 momentin 2) kohdan edellytys siitä, että tuotannon ”sisältö perustuu kulttuuriarvoihin, joiden alkuperä on kulttuuri-identiteetissä” vaikuttaa taiteen vapauden rajaamiselta, mitä sillä ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkoitettu. Olisikin hyvä todeta, ettei taiteen vapauteen haluta puuttua ja että myös ristiriitaisia ja kulloinkin vallalla olevien kulttuuriarvojen vastaisia elokuvia voidaan rahoittaa.
 
Avoimuuden lisääminen poistaisi sekä alan sisällä että alan ulkopuolelta tulevien epäilyjen ja epätietoisuutta rahan kohdentumisesta. Se parantaisi myös poliitikkojen ja ministeriön mahdollisuutta seurata alan kehitystä.
 
 
7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset: kommentit tuotantotuen edellytyksiin
 
Ehdotus
 
  1. Poistetaan 7 §:n 2. momentin ensimmäinen kohta eli ”ja joka hallinnoi elokuvan kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”.  Asiasta on säädetty riittävällä tavalla jo tukisopimusta koskevassa pykälässä 8 kohdassa 3. Määritelmänä 7 §:n edellytysten yhteydessä ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa” on epäselvä ja voi pahentaa nykyistä sopimisen kulttuuria entisestään.
 
  1. Tuen saamisen edellytyksenä olevien oikeuksien osalta tulisi edellyttää sitä, että tuotantoyhtiön ja tekijän välisissä sopimuksissa kulloinkin luovutettavat oikeudet on selkeästi rajattu ja määritelty, ettei kaikkia oikeuksia rajattomasti vaadittaisi ja että luovutettavista oikeuksista määritellään ja maksetaan kohtuullinen korvaus tekijöille.
 
  1. Tukisopimuksissa tulisi lisäksi edellyttää, ettei nk. sopimuslisenssiin perustuvia oikeuksia saa vaatia tekijöiltä.
 
  1. Tässäkin asiassa Elokuvasäätiötä tulisi edellyttää tilastointia: kerätessään tiedot palkoista, niissä tulee eritellä myös kertakorvauksina maksetut tekijänoikeuskorvaukset.
 
Perustelut
Olemme erityisen huolissamme lakiehdotuksen 7§:n 2 mom:n 1. kohdan määritelmästä, että tuen saaja ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”. Edellytys on tarpeeton, aivan liian laaja ja epätarkka ja antaa tuotantoyhtiöille viestin, että niiden pitää vaatia kaikkia oikeuksia. Tämä on omiaan heikentämään tekijöiden neuvotteluasemaa entisestään.
 
Elokuva- ja tv-alalla tekijät (käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät) ovat todella heikossa neuvotteluasemassa. Tuotantoyhtiöt vaativat tekijöiden kanssa tekemissään sopimuksissa kaikkia oikeuksia eikä esimerkiksi käsikirjoittajilla ole muista Pohjoismaista poiketen kollektiivisia sopimuksia, joissa olisi määritelty luovutettavien oikeuksien laajuus ja niistä maksettavat korvaukset. Sopimuksia ei ole, koska tuotantoyhtiöt eivät niitä halua eikä tekijäjärjestöillä ole mahdollisuuksia pakottaa sopimaan.
 
Tekijänoikeudet ja niistä sopiminen voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Nk. primäärioikeuksiin eli oikeuksiin, joilla voidaan käydä kauppaa ja nk. sekundäärioikeuksiin eli massa- ja jälkikäyttöoikeuksiin, joita hallinnoidaan OKM:n hyväksymispäätösten perusteella tekijänoikeusjärjestöissä (mm. Kopiosto=tekijät ja Apfi=tuottajat) sopimuslisensseillä, eikä niistä voi mikään toimija yksin käydä kauppaa.
 
Primäärikäyttöä on esimerkiksi elokuvateatterilevitys tai tv-broadcast ja sekundäärikäyttöä esim. kotikopiointi (=hyvitysmaksu), verkkotallennuspalvelu, opetuskäyttö ja edelleenlähettäminen (=nk. kaapelijakelu).
 
Muissa Pohjoismaissa ja yleensä länsimaissa tekijöiden (käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät) oikeuksista on sovittu siten, että kollektiivisopimuksissa on määritelty nk. primäärioikeuksien luovutusten laajuus ja niistä maksettavat korvaukset. Nämä korvaukset ovat muissa Pohjoismaissa merkittävästi suuremmat kuin Suomessa, kun taas luovutetut oikeudet ovat tyypillisesti muissa Pohjoismaissa rajatummat. Missään muualla sekundäärioikeuksia eli sopimuslisenssikäyttöön liittyviä oikeuksia ei ole tekijöiltä vaadittu.
 
Yksilöllinen sopiminen ja tekijöiden heikko neuvotteluasema sekä vähäiset kollektiivikorvaukset, joista on vuosikymmeniä puuttunut esimerkiksi korvaus tv-ohjelmien edelleenlähettämisestä, ovat johtaneet Suomessa käsikirjoittajien erittäin alhaiseen tulotasoon muihin Pohjoismaihin verrattuna. Jotta ala pysyy vetovoimaisena myös tekijöiden toimeentulon kannalta ja jotta laadukkaan työn tekeminen ylipäätään olisi mahdollista, pitäisi valtion aktiivisesti edistää elokuva-alan sopimuskulttuurin kehittymistä. Se on koko alan kehittymisen edellytys.
 
 
7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset: kommentit jakelutuen saajien määrittelyyn
 
Ehdotus                                  
Kohdan voisi määritellä terminologisesti yhtenäisellä ja vastaavalla tavalla kuin 6§:n 2 mom:n 3 kohta, jossa on tekijänoikeuslain terminologian mukaisesti mainittu myös lähioikeuden haltijat. Perustelutekstistä käy selkeästi ilmi, että tässä on tarkoitettu nimenomaan, että matkustustukea voidaan maksaa myös näyttelijöille.
 
Lisäksi perustelutekstiin olisi hyvä lisätä tekijäluetteloon myös käsikirjoittajat, kun nyt siinä on mainittu esimerkkiluettelossa ohjaaja, näyttelijä ja kuvaaja.
 
 
 
 
Perustelut
Jakelutukea voidaan myöntää 2 mom:n 6 kohdan mukaan myös suoraan tekijälle. Kannatamme lämpimästi tätä, koska alan kansainvälistymisen kannalta olisi hyvä entisestään parantaa tekijöiden itsenäistä mahdollisuutta verkostoitua kansainvälisesti.
 
 
 
7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset: kommentit käsikirjoitustuen myöntämisen edellytyksiin
 
Ehdotus
Pykälän viimeisessä momentissa todetaan, että ”Käsikirjoitusapurahaa voidaan myöntää elokuvan käsikirjoittajalle, joka toimii ammattimaisesti ja jonka käsikirjoitustyö edistää 2 §:ssä tarkoitettuja tavoitteita.”  Kuten 6 §:n 2 momentin 2 kohta, myös tämä on taiteen sisältöihin puuttuva kirjaus, jonka poistamista Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry. toivoo. Taiteen vapaus edellyttää sitä, että taiteellisen työn hyväksyttäviä tavoitteita ei kirjata lakiin tai aseteta tuen saamisen ehdoksi.
 
 
8 § Tukisopimus
 
Ehdotus
Tukisopimuksiin otetaan maininta siitä, että tukia ja niiden sisältöjä tilastoidaan ja tilastot julkaistaan.
 
 
9 § Maksatuksen keskeytys ja 10 § takaisinperintä
 
Ehdotus
Pyydämme lisäämään lakiin määritelmän tai viittauksen, josta ilmenee perusteet tuen maksatuksen keskeyttämiselle ja takaisinperinnälle.
 
Lisäksi tekijällä tulisi olla mahdollisuus saattaa maksatuksen keskeytystä koskeva asia Taiken käsiteltäväksi sekä oikeus tulla kuulluksi niin Elokuvasäätiön kuin Taikenkin käsittelyssä. Kuulluksi tulemisen oikeuteen sisältyisi myös oikeus saada asian käsittelystä tietoa.
 
Perustelut
Laista ei ilmene, mitkä seikat mahdollistavat tuen maksatuksen keskeyttämisen ja takaisinperinnän. Tekijöiden ja tuotantoyhtiöiden oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että asia olisi selkeästi säädelty laissa.
 
Tekijöiden puhevalta ja tiedonsaantioikeus ovat edellytyksiä heidän etujensa ja laissa määriteltyjen tavoitteiden ja vaatimusten valvomiselle. Tekijöiden aseman tunnustaminen palvelisi myös lain 2 §:ssä mainittua osallisuuden tavoitetta.
 
 
17 § Tiedonsaanti
 
Ehdotus        
Alan tilastoinnin kehittämiseksi pitäisi pykälän perusteluissa lukea, että säätiö velvoitetaan tilastoimaan toimintaansa tarkemmin ja määrätä tilastojen julkisuudesta.
Tilastot ovat myös poliitikkojen kannalta hyvä väline seurata alan kehitystä ja rahoituksen vaikuttavuutta.
 
 
18 § Neuvottelukunta
 
Pidämme hyvänä ajatusta neuvottelukunnasta. Elokuva-alan keskusteluyhteys on ollut melko vähäistä.
 
Pidämme tärkeänä, että vähintäänkin OKM:n ja säätiön välisessä sopimuksessa huolehditaan siitä, että neuvottelukunta tuloksellisesti kokoontuu ja toimii ja se todella parantaa toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta.
 
Nykyisen toimintatavan muuttaminen ei tapahdu itsestään, ellei sitä poliittisesti aktiivisesti edistetä.
 
 
Helsingissä 12.9.2018
 

Sonia Meltti
Toiminnanjohtaja
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry.
 
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry. on vuonna 1921 perustettu järjestö, jonka jäseninä on 445 ammattinäytelmäkirjailijaa ja -käsikirjoittajaa.